Kuvitellut yhteisöt

Ihmiset luovat identiteettejään jatkuvasti sisäistämällä toisten ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä. Vastaavasti epämieluisat kokemukset ja sopimattomat piirteet suljetaan oman minä-kuvan ulkopuolelle ja itselle muokkaantuu samalla peilikuva, vastinpari.

Ryhmäidentiteetin kanssa luomisprosessi on samankaltainen. Ryhmä jakaa ajatuksia ja kokemuksia, joista yhteinen historia ja me-kuva syntyy sekä päivittyy jatkuvasti. Myös vaikeiden ja epämiellyttävien kokemusten ja piirteiden unohtaminen kuuluu luontaisena osana ryhmäidentiteetin kehittymiseen. Suurten ryhmien identiteettien kohdalla, kun kaikki eivät tunne henkilökohtaisesti toisiaan, pitää turvautua yhteiseen, jaettuun tarinaan ja kuvitella oman olemassaolonsa perusta.

Kuvittelemisen ei tarvitse olla joka hetki valtakunnallista valtapeliä ja kansakuntien syntymistä, vaan useimmiten se on arkipäiväistä ja huomaamatonta. Kunnat, kaupungit, kaupunginosat ja naapurustot synnyttävät jatkuvasti identiteettejä, toiset vahvempia, toiset heikompia. Porvoossa syntyneen, koulut käyneen ja työuran tehneen on helppo mieltää itsensä porvoolaiseksi, mutta mitä tapahtuu, jos elämä ei olekaan yhtä yksioikoista kuin muinaisten Mustapekka-pelikorttien perheillä?

Helsingissä Kallion ja Töölön kaupunginosissa toimii vireitä kaupunginosaliikkeitä, joiden tarkoituksena on elävöittää seutua ja järjestää tapahtumia alueen asukkaille – sekä huomaamattomasti rakentaa yhteistä identiteettiä. Vaarana on ettei hallitsevan yhteisön, kaupungin hallinto pysy perässä, vaan liian kankeana koneistona jarruttaa pienemmän yhteisön kehittymistä.

Helsingissä surullinen esimerkki on Sompasauna, joka rakennettiin Kalasatamaan kaupunkiaktiivien toimesta kaikkien kaupunkilaisten käyttöön. Kuitenkin rakennusluvan puuttuessa Kiinteistövirasto päätti purkaa saunan kertomatta siitä etukäteen kaupunkilaisille ja eritoten aktiiveille. Yhteisöjen välinen keskusteluyhteys puuttui projektin alusta lähtien.

Kuntien ja kaupunkien liittyessä toisiinsa ja hallintoalueiden kasvaessa perinteiset yhteisöt menettävät merkitystään ja tilalle syntyy uusia ratkaisuja ihmisten identiteettien rakentamiseen. Kun ajattelee Sikilää ja Pellinkiä ja kuinka paljon näillä kylillä on hallinnon lisäksi yhteistä, tajuaa Porvoon painivan saman ongelman kanssa.

Mieltävätkö porvoolaiset kaupunkinsa vireiden kylien ja kaupunginosien muodostamaksi kokonaisuudeksi on tärkeä kysymys. Tärkeää on myös mieltävätkö ulkopaikkakuntalaiset Porvoota ollenkaan kaupungiksi vai ainoastaan moottoritien läpäisemäksi nukkumalähiöiden keskittymäksi. Sellainen mielikuva ei ole kovinkaan mairitteleva vetotekijä eikä samaistumisen kohde näinä aikoina.

TOPI HOUNI

Kirjoittaja on opiskelija, joka on työskennellyt kesän Uusimaan urheilutoimittajana.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä