Venäjä on suomalainen

Venäjällä on tehty geenitutkimusta. Pyrkimyksenä on ollut selvittää, keitä venäläiset ovat. Mikäli ennakkotiedot pitävät paikkansa, tulokset osoittavat virheelliseksi Venäjällä vallinneen käsityksen, että venäläiset kuuluvat samaan slaavilaiseen perheeseen kuin valkovenäläiset ja ukrainalaiset.

Tulosten mukaan Ukrainan venäläiset eivät olekaan itäslaaveja. He ovat länsislaaveja. Länsiukrainalaiset taas eivät ole slaaveja ollenkaan, vaan sarmaattien jälkeläisiä. Valkovenäläiset ovat slaaveja, mutta hekin ovat länsislaaveja – eli sukua puolalaisille ja tshekeille.

Venäläisten alkuperästä tutkimukset paljastavat, että he ovat suomalais-ugrilaisia. Venäläiset eivät geeneiltään eroa mitenkään meistä suomalaisista, vepsäläisistä, mareista, komeista ja mordveista. Tämä kuulostaa sensaatiomaiselta. Mutta se ei yllätä ketään, joka on tutustunut varhaishistoriaan.

Kun venäläisten slaavilaiset esivanhemmat ajanlaskumme ensimmäisen vuosituhannen aikana vaelsivat etelän aroilta pohjoiseen, he eivät saapuneet asumattomaan paikkaan. Esimerkiksi Novgorod syntyi joskus 900-luvulla. Ennen slaavien tuloa alueella asui suomalais-ugrilaista väestöä. Koko pohjoinen metsävyöhyke – alue, joka ulottuu Suomenlahdelta aina Uraliin asti – oli suomalais-ugrilaista aluetta.

Ikivanhat skandinaaviset saagat ja venäläiset kronikat sekä arkeologiset löydöt kertovat: viikinkiaikana venäläiset ja suomalais-ugrilaiset kansat olivat tiiviissä kanssakäymisessä. Tuona aikana Venäjä oli monikansallinen yhteiskunta. Suurimmat yhdyskunnat sijaitsivat kauppareitteinä toimivien jokien rannoilla.

Mutta pienten kansojen kohtalona on alistuminen ja sulautuminen johonkin isompaan kokonaisuuteen. Näin tapahtui myös suomensukuisille kansoille, jotka haukkasi se suurempi ”Rus” – oikeauskoinen (ortodoksinen) Venäjä, joka puhui venäjää äidinkielenään.

Tsaarien Venäjästä tuli yhtenäisvaltio, joka aika ajoin omaksui lähes messiaanisia aatteellisia tavoitteita ja laajenemispyrkimyksiä. Jo Iivana Julmalle keskeinen laajentumissuunta oli Itämeri. Mutta se oli vasta tsaari Pietari, joka 1700-luvun alussa onnistui valloittamaan suomalaisen Inkerinmaan ja avaaman portin Itämerelle. Suomalaisten talonpoikien maille tsaari Pietari pystytti nimeään kantavan palatsien, kirkkojen ja siltojen kaupungin. Siitä tuli Venäjän uusi pääkaupunki.

Valistuksen hengessä tsaari Pietari hyväksyi moninaisuuden. Inkerinsuomalaiset saivat jatkaa elämäänsä uuden pääkaupungin liepeillä perinteiseen tapaan säilyttäen äidinkielensä ja uskontonsa. Vasta Venäjän viimeinen ”suuri tsaari” Stalin ryhtyi Venäjällä säilyneen suomalaisuuden systemaattiseen hävittämiseen. Suomalaisten likvidointi kansallisin perustein niskalaukauksella tai nälkään näännyttämällä leireillä on hyvin tiedossamme – vaikka emme ole pitäneet siitä melua.

Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että Venäjä on aika suomalainen. Sopiiko tämä sitten yhteen Kremlin historiankirjoituksen kanssa, se on toinen asia.

Kirjoittaja on Porvoossa asuva valtiotieteen maisteri ja entinen ulkoministeriön lähetystöneuvos.

Käyttäjän Markus Koivisto kuva
Markus Koivisto