Kulttuuri

Kirjoittaminen elämästä selviämisen keinona

Yksi kahdeksasta. Runeberg-palkintoehdokas, vantaalainen kirjailija Tommi Melender on kirjoittanut kirjan Kuka nautti eniten. Viime vuonna hän oli Finlandia-palkintoehdokas.

Eija Quinlan

PORVOO | Yhteiskuntatieteiden maisteri, kirjailija, toimittaja Tommi Melender (s. 1968) on yksi tämän vuoden kahdeksasta Runeberg-palkintoehdokkaasta.

Ehdokkuus tuli hänelle jotakuinkin yllätyksenä.

– Jos olisi toiset kahdeksan valittu, ei kai se mikään oikeusmurha olisi ollut, hän huomauttaa.

Melender arvostaa palkintoehdokkuutta, mutta ei ole erityisen innostunut sen mukanaan tuomasta julkisuudesta.

– Viime vuonna kun olin Finlandia-ehdokkaana siihen liittyi kauheasti sitä hässäkkää, enkä minä kovin siitä hässäkästä tykkää. Tämä Runeberg-palkintoehdokkuus on maltillisempi, se sopii minulle paremmin.

Kuka nauttii eniten -teos on Tommi Melenderin ensimmäinen esseekokoelma. Hän pitää esseetä varsin haasteellisena kirjallisuuden muotona.

– On paljon henkilökohtaisempaa kirjoittaa esseitä kuin romaania; kerron suhteestani niihin asioihin joista kirjoitan ja otan selvää omista ajatuksistani kun kirjoitan. Essee on myös yritys ymmärtää niitä asioita joista kirjoitan, hän selittää.

Hän ei kuitenkaan tahdo tehdä suurta numeroa itsestään ihmisenä eikä pidä tarpeellisena sitä, että kirjailijan yksityisasioita vatvotaan kaiken maailman medioissa.

– Jotkut ihmiset ajattelevat, että he ymmärtävät kirjailijan tekstejä paremmin, jos tuntevat kirjailijan. Minun mielestäni tekstien pitää puhua puolestaan. Esseeminäni on erilainen henkilö kuin minun arkiminäni, Melender muistuttaa.

Kirjallisuus on tärkeä osa Tommi Melenderin arkea.

– En voi kuvitella elämääni ilman kirjallisuutta ja kirjoittamista. Jos lopettaisin lukemisen ja kirjoittamisen olisin kuin amputoitu, hän sanailee.

Kirjallisuudella on toinenkin vakava tehtävä hänelle.

– Koetan selvitä tästä maailmasta lukemalla ja kirjoittamalla, hän kiteyttää.

Vaikka kirjoittaminen on hänelle tärkeää, se ei ole helppoa.

– Kirjoittaminen on työtä. Olisi niin paljon helpompaa olla harrastajakirjoittaja, hän huomauttaa.

Melender ei ole sellainen kirjailija, joka kirjoittaa liuskan päivässä, vaan joskus hän kirjoittaa enemmän, joskus vähemmän.

Tekstin tuottamisessa on myös ajoittain hetkiä, jolloin se ei millään suju.

– Olen huomannut pääseväni vaikeiden hetkien yli sukeltamalla toisten kirjoittamiin teksteihin. Kun oikein pahasti tökkii, otan hyllystä Michel Houellebecqin, Thomas Pynchonin, David Foster Wallacen tai milloin kenenkin teoksen ja lueskelen sitä sieltä täältä. Yleensä löydän jotain sellaista, mikä laukaisee minussa eteenpäin auttavan idean tai impulssin. Ei välttämättä siinä silmänräpäyksessä, mutta kenties jo seuraavana päivänä, Melender kertoo.

Tommi Melender on syntynyt Espoossa ja kasvanut Martinlaaksossa, Vantaalla. Koulutukseltaan hän on yhteiskuntatieteiden maisteri ja ammatiltaan toimittaja.

Tätä nykyä hän asuu omakotitalossa Vantaan Ylästössä. Perheeseen kuuluvat Minna-vaimon lisäksi kaksi poikaa, yksi esikouluikäinen ja yksi kouluikäinen sekä kultainennoutaja.

Hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa aluksi kirjallisuutta, jonka hän kuitenkin vaihtoi yhteiskuntatieteisiin. Hän on työskennellyt eri toimituksissa ja päätynyt taloustoimittajaksi. Hän työskentelee tällä hetkellä Arvopaperi-lehdessä.

Kirjoja hän kirjoittaa kotona olevassa työhuoneessaan joko aamuisin, iltaisin tai viikonloppuisin.

Perhe, päivätyö ja kirjoittaminen eivät juurikaan jätä aikaa harrastuksille, mutta jotain sentään löytyy tältäkin rintamalta: hän harrastaa koiran kanssa lenkkeilyä sekä elokuvia.

– Rentoudun elokuvien parissa. Suosikkiohjaajiani ovat Martin Scorsese ja Michael Haneke.

Nuorempana Melenderin intohimoinen harrastus oli jääkiekko, jota hän sekä pelasi että seurasi tarkasti. Hän pohdiskelee suhdettaan jääkiekkoon, miehisyyteen ja elämäänsä kirjansa ensimmäisessä esseessä Miesten peli.

– Se tunne, kun valmentaja soittaa kotiin ja ilmoittaa, että huilaat seuraavan pelin, on piirtynyt tajuntaani pettymyksen asteikon määrityspisteenä. Monet kerrat myöhemmässä elämässäni olen vastoinkäymisiä kokiessani miettinyt, tuntuuko nyt yhtä pahalta kuin silloin kiekkojunnuna vilttiketjuun joutuessani, Melender kirjoittaa.

Myös miehen rooli on hänen pohdintojensa kohteena tässä paikoitellen hyvinkin koskettavassa esseessä.

– Ahtaille rooliodotuksille rakentuva maskuliinisuus on niin joustamatonta, että kädentaidoiltaan kömpelö, melankoliaan ja sentimentaalisuuteen taipuvainen mies ei voi olla tuntematta sen edessä voimatonta vihaa, hän huomauttaa.

Hän kertoo myös Nobel-kirjailija Albert Camus’n todenneen, että kaikki mitä hän tietää moraalista, hän oppi jalkapallokentällä.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat