Paikalliset

”Keskustelu kirkon ja valtion suhteesta on vasta alussa”

Vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja ja Eroakirkosta.fi -palvelun perustaja Petri Karisma toivoo, että Suomessakin uskallettaisiin keskustella avoimesti siitä, millaisia suhteita julkisella vallalla kuuluu valtio-opillisesti olla uskonnollisiin yhteisöihin.

Yllätyitkö sisäministeri Päivi Räsäsen puheen nostamasta kohusta? Jos yllätyit, et ole yksin – myös vapaa-ajattelijoiden liiton puheenjohtaja ja Eroakirkosta.fi -palvelun perustaja Petri Karisma yllättyi.

Karisma ei tosin yllättänyt itse asiasta, vaan kohusta juuri nyt, sillä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä Räsäsen esittämät ajatukset eivät ole uusia.

– On hyvä muistaa, että kirkon sisällä liberaali enemmistö rahoittaa konservatiivisen vähemmistön toimintaa.

– Tästä konservatiivisesta joukosta löytyy myös niitä, jotka toivoisivat kirkon keskittyvän entistä enemmän Raamatun opetuksiin. Siinä mielessä näkemys siitä, että uskonnollinen vakaumus esimerkiksi aborttikysymyksissä voisi ohittaa lain kirjaimen, ei ole uusi.

Kirkkoon kuulumista perustellaan rationaalisilla syillä, kuten halulla tukea diakoniatyötä, koska uskonnollisia syitä ei enää ole.”

Siksi Karisma ei myöskään usko, että Räsäsen puheen aiheuttama kohu riittäisi vielä herättämään aitoa keskustelua evankelis-luterilaisen kirkon ja valtion suhteesta – vaikka merkkejä tästä onkin ilmassa.

– Suomalaisten suhde kirkkoon on kiinnostava siksi, että se on niin monella tapaa edelleen tabu, Karisma sanoo.

– Evankelis-luterilaisen kirkon ja valtion suhdetta on pidetty, ja pidetään edelleen, jotenkin itsestäänselvänä ja kirkkoon kuulumista automaattisena. Vain harva on pysähtynyt miettimään kirkkoa uskonnollisena yhteisönä, jolla on oma oppikirjansa, jota tulisi noudattaa, Karisma näkee.

Todennäköisesti yksi syy löytyy historiasta: evankelis-luterilainen kirkko on ollut yksi tapa erottua idästä; keino näyttää, että Suomi on osa Pohjoismaita ja Eurooppaa.

– Tästä ajattelusta on vaikea päästää irti. Siksi keskustelu kirkosta muistuttaa välillä keskustelua Neuvostoliitosta suomettumisen pahimpina vuosina.

Kirkon asema on säilynyt, vaikka suhde uskontoon on muuttunut.

Siksi entistä useampia kirkon jäsen myös perusteelle kirkollisverojen maksamista rationaalisilla syillä – koska uskonnollisia syitä jäsenyydelle ei välttämättä enää löydykään, Karisma arvioi.

Yksi rationaalinen peruste on ollut kirkon tekemä diakoniatyö.

Osa kirkkoon kuuluvista näkee, että kirkollisverolla autetaan kaikkein vähäosaisempia; niitä, joita valtio ja kunnat eivät tiukkenevassa taloustilanteessa pysty yksin auttamaan.

Siksi kirkollisvero on kuin Amnestyn, Unicefin tai Animalian jäsenmaksu – keino tukea toimintaa, jota arvostaa.

Karisman mielestä kirkko onkin onnistunut diakoniatyöllä hidastamaan kirkosta eroamista, vaikka tosiasiassa kirkollisveroista noin 10 prosenttia ohjautuu hänen mukaansa diakoniatyöhön.

– Joskus juttelimmekin asiasta markkinointialalla työskentelevien kollegoiden kanssa. He sanoivat, että kirkko on onnistunut lisäämään goodwilliä poikkeuksellisen hyvin, koska mielikuvat diakoniatyön osuudesta ovat ihmisillä helposti suuremmat kuin työ todellisuudessa on.

Evankelis-luterilaisten seurakuntien taloudellinen tilanne voi kuitenkin osaltaan murtaa tätäkin mielikuvaa.

– Esimerkiksi Heinolassa iltapäiväkerhot ovat siirtymässä seurakunnalta kokonaan kunnalle, koska seurakunta haluaa tiukassa taloustilanteessa keskittyä ydintoimintoihinsa.

– Jos seurakunta katsoo ydintoiminnakseen esimerkiksi jumalanpalvelukset, joihin osallistuu noin 2 prosenttia asukkaista, eikä esimerkiksi lasten ja nuorten palveluja, kirkollisveron maksamiselle voi löytyä entistä vähemmän perusteltuja, Karisma pohtii.

Kyse ei siitä, kuuluuko kirkko erottaa valtiosta, vaan siitä, mikä on Suomen valtio ja mitä siihen kuuluu.”

Karisma ei silti toivo kirkolle vain jäsenkatoa. Tärkeämpää olisi keskustella kirkon ja valtion roolista.

Tähän saakka käytyä keskustelua vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja ei ole pitänyt erityisen hedelmällisenä.

– Keskustelu on jäänyt poteroista huuteluksi, jossa tuntuu, että toinen puhuu numeroilla ja toinen kirjaimilla, tai toinen venäjää ja toinen ranskaa. Silloin pienintäkään yhteistä nimittäjää on vaikea löytää, Karisma kuvaa.

Pienin yhteinen nimittäjä kuitenkin tarvitaan, sillä aihe on tärkeä, hän muistuttaa.

– Kysehän ei siitä, kuuluuko kirkko erottaa valtiosta, vaan siitä, mikä on Suomen valtio ja mitä siihen kuuluu. Millaisia suhteita julkisella vallalla kuuluu valtio-opillisesti olla uskonnollisiin yhteisöihin? Karisma kuvaa.

– Ruotsissa pesäero uskontoihin tehtiin vuonna 2000, Norjassa viime vuonna, joten siinä mielessä ei ole ihme, että Suomessakin asian käsittely on vasta edessä. Tässähän puhutaan pohjimmiltaan eurooppalaisen valtion periaatteista, joissa valtioon ei liity tunnustuksellisuutta, vaan se on irti kaikista uskonnollisista yhteisöistä.

Vapaa-ajattelijain Liitto ry

uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja kulttuurijärjestö

perustettu Suomessa vuonna 1937

tavoitteena toimia uskonnottomien yhteiskunnallisen ja oikeudellisen aseman parantamiseksi tekemällä aloitteita valtiovallalle ja kunnille ja toimimalla uskonnottomien puolestapuhujana julkisessa keskustelussa

nykyinen puheenjohtaja Petri Karisma

Karisma on toinen Eroakirkosta.fi -palvelun perustajista

Karisma ja Jori Mäntysalo perustivat palvelun marraskuussa 2003

Palvelu rikkoi niin sanotun kolmannesmiljoonan rajan 20.11.2012. Tuolloin palvelun kautta kirkosta oli eronnut yhdeksän vuoden aikana 333 333 jäsentä.

Vilkkaimpia yksittäisiä eropiikkejä ovat aiheuttaneet muun muassa TV2:n homoilta syksyllä 2010. Tuolloin kirkosta erosi palvelun kautta 40 000 kirkon jäsentä kuukauden aikana.

Myös tuore Räsäs-kohu näkyi eropiikkinä: palvelun kautta kirkosta erosi viikossa yli 6 500 kirkon jäsentä.

Lähde: eroakirkosta.fi

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärät lukuina

kirkkoon kuuluu 76,4 % suomalaisista eli 4 146 056 henkilöä (31.12.2012)

vuonna 2012 kirkkoon liittyi 14 108 henkilöä ja kirkosta erosi 41 079 henkilöä

rippikoulun kävi 53 428 alle 18-vuotiaista

rippikoulu tavoitti 15 vuotta täyttävistä 83 prosenttia (2012)

kasteita 44 774 lasta, 75,3 prosenttia lapsista (2012)

hautaan siunaamisia 48 201 (2012)

kirkollisia vihkimisiä 14 747 (2012)

kodin siunaamisia 1 729 (2012)

Lähde: evl.fi

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat