Paikalliset

Peruskoulujen oppilasarvioinneissa on suuria eroja

- Aineistostani käy ilmi, että vaikka suhteellinen arviointi on virallisesti lopetettu kohta 30 vuotta sitten, opettajat yhä edelleen arvioivat oppilaan osaamista suhteessa koko ryhmään, sanoo Najat Ouakrim-Soivio.

Maarit Gabrielsson

PORVOO | Porvoolainen filosofian lisensiaatti Najat Ouakrim-Soivio väitteli perjantaina Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Toimivatko päättöarvioinnin kriteerit?”.

Väitöstutkimuksessaan Ouakrim-Soivio tulee siihen tulokseen, että päättöarvosanat eivät toimi sellaisena osaamisen mittarina, kuin niiden pitäisi.

– Suuri joukko toisen asteen opettajista tunnistaa tilanteen, jossa opiskelija pettyy uudessa oppilaitoksessa saamiinsa arvosanoihin.

– Opettajalle voi olla myös tuttu sellainen tilanne, jossa hän on arvosanaa antaessaan katsonut uuden opiskelijansa tai opiskelijoidensa edellisiä arvosanoja ja todennut, että arvosanat eivät vastaa opiskelijoiden osaamistasoa.

Oaukrim-Soivion tutkimusotoksessa on 109 koulua ja 4 158 peruskoulun päättänyttä oppilasta.

Suomessa perusopetusta säätelee laki ja asetus. Ouakrim-Soivio sanoo, että yksi opetussuunnitelman yleisiä osiw– Tullessaan uuteen kouluun tai oppilaitokseen oppilas tai opiskelija huomaa varsin nopeasti, kuinka vaativaa tai lievää arviointikulttuuri opetusryhmässä tai oppilaitoksessa harjoitetaan suhteessa hänen aiempaan luokkaansa tai kouluunsa.

– Oppilas, joka on saanut tiukemmin perustein vaikkapa arvosanan kuusi, ei ehkä haekaan lukioon.

– Ja vastaavasti oppilas, joka on saanut yhdeksän, menee lukioon ja on todennäköistä, että arvosana ei pysy siellä yhdeksikkönä. Eli tämä on iso arvioinnin yhdenvertaisuuden ongelma.

Ouakrim-Soivio kertoo, että vuoteen 1985 asti Suomessa oli peruskouluissa tuloksia arvioitu suhteellisesti.

– Suhteellisessa arvioinnissa opettaja vertaili oppilaita toisiinsa ja asetti heidät paremmuusjärjestykseen osaamisen suhteen. Opettajan tuli antaa arvosanat tietyn jakauman mukaisesti.

– Nykyiset vuoden 2004 opetussuunnitelman perusteet ovat velvoite, joita kouluissa täytyy noudattaa. Oppilasta arvioidaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja oppilaan omiin taitoihin, oppiainekohtaisilla kriteereillä.

– Aineistostani käy ilmi, että vaikka suhteellinen arviointi on virallisesti lopetettu kohta 30 vuotta sitten, opettajat yhä edelleen arvioivat oppilaan osaamista suhteessa koko ryhmään.

– Siitä tulee se ristiriita. Opetussuunnitelmassa määritellyt arviointikriteerit eivät ohjaa opettajan arviointityötä, niin kuin pitäisi.

Ouakrim-Soivion tutkimuksen mukaan tämä ei johdu siitä, etteivätkö opettajat osaisi arvioida omia oppilaitaan. Ongelma on siinä, että opetussuunnitelmien perusteiden arviointikriteerit eivät anna riittävästi ohjeita opettajalle.

 Vaikka Ouakrim-Soivio käsittelee väitöskirjassaan historian ja yhteiskuntaopin arviointia, on sama ongelma hänen mukaansa todettu matematiikassa ja äidinkielessä jo 2000-luvun alkupuolelta lähtien.

– Arvioitsijat, jotka ovat opetushallituksessa olleet arviointiyksikössä mukana, ovat osoittaneet, että päättöarviointi ei ole luotettava mittari.

Ouakrim-Soivio mainitsee esimerkkeinä kollegansa ja ohjaajansa Jorma Kuuselan, joka totesi tämän jo vuonna 2006 matematiikassa, ja Hannu-Pekka Lappalaisen, joka oli vastaavasti pitkään äidinkielen arvioitsijana.

Ouakrim-Soivio sanoo arvosanalla olevan suuri merkitys oppilaan omaan käsitykseen itsestään oppijana ja minäkuvan luojana.

– Se voi vaikuttaa myös siihen, mitä hän lähtee opiskelemaan. Lähteekö hän lukioon vai suuntaako hän ammatillisiin opintoihin.

– Vaikka arvosana on vain osa oppilaan arviointia, se on usein ainoa tieto, jonka koulun ulkopuolinen toimija saa oppilaasta tai opiskelijasta, kun tämä siirtyy esimerkiksi peruskoulusta jatko-opintoihin tai työelämään.

– Siksi ei ole yhdentekevää, miten kouluissa tulkitaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määriteltyjä päättöarvioinnin kriteerejä, annettaessa oppilaille päättöarvosanoja, Ouakrim-Soivio tähdentää.

Hän itse työskentelee historian- ja yhteiskuntaopin opettajana Helsingin normaalilyseossa, jonne tulee opiskelijoita ympäri pääkaupunkiseutua.

– Näen omassa työssäni samoin kuin kolleganikin oppiaineesta riippumatta, että ensimmäisen jakson jälkeen on oppilaita, jotka ovat tosi järkyttyneitä, kun he ovat olleet omassa koulussaan niin hyviä ja ovat saaneet yhdeksikköjä ja kymppejä. Lukioon siirtyessään he saattavat sitten saada meillä kuutosta ja seiskaa.

– He ovat ihmeissään mitä heidän oppimiselleen on tapahtunut. On hankalaa sanoa tai arvailla, että on mahdollista, että sinun oppimisessasi ei ole ollut mitään puutetta eikä se ole kesän aikana mihinkään kadonnut, mutta koulussasi on vaan arvioitu vähän tiukemmin tai vähän löysemmällä skaalalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat