Totuuden torvi Torniosta

PORVOO | Uusimaan Pressiklubin vieraana Paahtimolla oli viime tiistaina CMX-yhtyeen laulaja-basisti A.W. Yrjänä. CMX on julkaissut 80-luvulta lopulta alkaen 12 levyä.

Yrjänä on kirjoittanut neljä runokirjaa. Syksyllä julkaistaan sekä hänen päiväkirjateksteihin että yhtyeen nettisivujen kysymyspalstaan perustuvat kaksi kirjaa lisää. Hän on asunut Porvoossa viisi vuotta.

Meidät siis käytiin hakemassa kotoa kun me vaan yritimme olla rauhassa.

Aloitetaan Pressiklubin tyyliin freudilaisesti kertomuksella sun lapsuudestasi ja nuoruudestasi.

AWY: – Mä oon alun perin Torniosta kotoisin. Lähdin 80-luvun puolivälissä opiskelemaan Helsinkiin ja tulin muusikoksi enkä suinkaan papiksi kuten siinä vaiheessa oli vielä tarkoitus, vaikka kommunistiperheestä olenkin kotoisin. Muita alavaihtoehtoja 17-vuotiaana saattoivat olla astronautti, ammattignostikko tai ylipäätänsä joku ufotutkija. En muista piitanneeni musiikista yhtään ennen kun näin 1979 TV:n A-studiossa Sex Pistolsin esiintymistä liittyen siihen kun orkesteria ei päästetty Suomeen.

– Ensimmäinen bändini oli Arse, jossa 14-vuotiaana soitin ihan puhdasta punkkia. Muita bändejäni tuohon aikaan olivat mm. Miro ja AMF, eräänlaisia projekteja jotka yrittivät tehdä demoja ja päästä levy-yhtiöiden läheisyyteen. Eivät ne pitäneet meistä ja niin ajateltiin, että ei yritetä edes mitään. CMX oli sellainen sivuprojekti, jonka piti olla vain terapiaorkesteri, nyt se on ollut mun terapiaprojekti jo 25 vuotta.

Miten CMX:n neljännesvuosisadan menestystarina sai alkunsa?

AWY: – Joskus 1985, kun me alettiin soittaa CMX-nimellä Suomessa oli paljon pienlevy-yhtiöitä, jotka julkaisivat paljon sinkkuja ja EP-levyjä. Oltiin tehty demokasetti, jonka kaveri oli vienyt rovaniemeläisen pienlehden toimitukseen. Siellä oli kovasti innostuttu siitä ja kehuttu sitä lehdessä. Sitten joku tyyppi soitti Jyväskylästä, että hän haluaa julkaista meidän EP:n. Tuo ilmestyi tammikuussa -88. Kaksi viikkoa myöhemmin oululaisen Bad Vugum-levy-yhtiöstä soitettiin, että he haluaisivat julkaista meidän albumin. Sitä sitten värkättiin vuosi ja tehtiin loppujen lopuksi tuolle yhtiölle kaksi levyä. Niiden jälkeen meille soitettiin EMI:ltä ja kysyttiin, että haluatteko te siirtyä isommalle levy-yhtiölle.

– Meidät siis käytiin hakemassa kotoa kun me vaan yritimme olla rauhassa. EMI:n kanssa tehdyssä levytyssopimuksessa on lisäpykälä jossa sanotaan, että levy-yhtiöllä ei ole mitään asia puuttua musiikin sisältöön tai levykansiin. Tuolloin vuonna 1991 musiikista alkoi tulla ammatti, jonka huomasi kun ei ehtinyt enää opiskella.

Miten CMX:n sanoitukset ovat tyylillisesti muuttuneet 25 vuoden aikana?

AWY: – Mun tekstittämistyyli lähtee siitä, että olen lukenut helkkaristi ja mä ajattelen niitä tekstejä runoina. Joidenkin mielestä ne ovat hankalia ymmärtää kun niissä ei selitetä, eikä anneta käyttöohjetta mitä kuulijan tulisi tuntea kuullessaan sen laulun. Mulle on sama onko kyse laulusta vai veistoksesta, ne ovat esineitä, jotka tapahtuvat kuulijan päässä, eikä sitä ole muualla olemassa merkityksellisenä asiana. Ja tietenkin kirjoitan jonkin verran eri tavalla nykyisin neljä- kuin silloin kaksikymppisenä.

Mitä tekemäsi kappaleet sinulle merkitsevät ja kuinka suhtaudut niitä arvioivaan kritiikkiin?

AWY: – Mulla on kaksi kammottavaa kriitikkoa. Toinen istuu hartialla aina ja sanoo: ”Ei noin, ei tuollaista!” Ja seuraava kammottava kriitikko on bändi. En muista, että yhtään kertaa olisin mennyt harjoituksiin tai studioon viemään uutta laulua, josta he olisivat sanoneet sen olevan hyvä. He suostuvat naamat rutussa soittaman sen. Kahden vuoden päästä he tulevat kehumaan sen saman aiemmin vihaamansa biisin. Noiden kriitikoiden jälkeen joku lehdestä luettu kritiikki ei tunnu kovinkaan pahalta.

Miksi yhtyeenne kotisivujen kysymyspalstan vastaukset ovat useimmiten niin tylyjä ja outoja?

AWY: – Nythän siitä on tulossa syksyllä 700-sivuinen kirja. Toimittaja otti 3 600 sivua materiaalia luettavakseen ja karsittavakseen. Ja palstallahan ollaan ilkeitä vain jos joku tulee kyselemään hölmöjä.

Viimeinen albuminne ”Talvikuningas” oli yhden mittaisen biisin scifi-teemaisena albumina melkoinen irtiotto popmusiikin valtavirrasta. Miten yllätätte seuraavaksi?

AWY: – Mulla ei oo yhtään sellaista uusiutumispakkomiellettä. Nyt on puhuttu, että menemme tammikuun alussa studioon. Syksy on pyhitetty uusien kappaleiden tekoon kitaristien kanssa. Mä oon aina pyytänyt heitä tekemään biisejä, mutta he eivät ole uskaltaneet. Nyt on tarkoitus tehdä yhdessä musiikkia. Luulen, että siitä tulee jotain akustista rytmibluesia.

Pressiklubin yleisöstä kysyttiin: Mitä mieltä olet Porvoon kulttuuripolitiikasta?

AWY: – Siis mistä kulttuuripolitiikasta? Ei sitä ole. Me erehdyimme kun luulimme, että tämä olisi kulttuurikaupunki. Poliitikot äänestetään ja valitaan sen perusteella miten he puhuvat taloudesta ja rahasta, koska kunnilla ja ihmisillä on rahahuolia. Siinä vaiheessa äänestäjät eivät muista, että kulttuuri on kuitenkin se mistä me eletään.

Se minkälaisessa kulttuurissa me elämme kertoo meille minkälaisia ihmisiä me olemme.

Miksi sä muutit Porvooseen? (kysyjä on klubivieraan vaimo)

AWY: – Sä pakotit.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat