Vaiettu kansanmurha

Tammikuun 26. päivänä tuli kuluneeksi 65 vuotta siitä, kun Auschwitzin keskitysleirin vangit vapautettiin. Israelin presidentti Shimon Peres vieraili tuona päivänä Saksassa. Saksan parlamentissa pitämässään puheessa Peres ilmaisi surunsa juutalaisten tragedian johdosta. Hän korosti, että miljoonien juutalaisten murhaa ei voi milloinkaan unohtaa.

”Holokausti” ei ole vain Saksan ja Israelin välinen asia. Kansanmurhat koskevat koko ihmiskuntaa. ”Holokaustia” tutkitaan yhä. Suomalaiset tutkijat ovat yrittäneet selvittää Suomen osuutta eli käytännössä sitä, kuinka monta juutalaista luovutettiin Hitlerille. Tieto siitä, että täältä oli lähetetty kuolemaan paljon enemmän kuin aluksi kerrotut kahdeksan juutalaista, on herättänyt meissä suomalaisissa häpeää.

Koska juutalaiset ovat pysyneet keskipisteessä, vähälle huomiolle on jäänyt suomalaisiin kohdistunut vaino. Pietaria ympäröivällä Inkerinmaalla asui suomalaisia, jotka joutuivat sen toisen verisen diktaattorin, Josif Stalinin uhreiksi.

Inkeriläiset eli inkerinsuomalaiset olivat Ruotsin vallan aikana 1600-luvulla Inkerinmaalle siirtyneiden karjalaisten ja savolaisten jälkeläisiä. Vuoden 1926 väestönlaskennan mukaan heitä oli 115 000. Stalinin vainojen jälkeen oli jäljellä runsaat 60 000. Toisin sanoen: Noin 50 000 inkerinsuomalaista oli murhattu. Heidät oli surmattu joko niskaan ampumalla Stalinin salaisen poliisin tiloissa Leningradissa tai hengiltä näännyttämällä Siperian kaivoksilla ja Keski-Aasian puuvillapelloilla. Joukossa oli vanhuksia, naisia ja lapsia.

Inkeristä ja inkeriläisistä tuli sodanjälkeisessä Suomessa luovutetun Karjalan kaltainen tabu. Neuvostoliiton johtaman valvontakomission vaatimuksesta kirjakaupoista ja kirjastoista poistettiin satoja Karjalaa ja Inkeriä käsitteleviä kirjoja.

1980-luvun lopulla venäläinen Memorial-järjestö paljasti Pietarista noin 20 kilometriä pohjoiseen sijaitsevan Levashovon joukkohaudan. Sinne oli 1930-luvulla viety tuhatmäärin Leningradissa teloitettuja suomalaisia. Samaan paikkaan oli toimitettu virolaisia ja puolalaisia. Arviot suomalaisten määrästä vaihtelevat muutamasta tuhannesta 15 tuhanteen.

Suomi on pysynyt hiljaa suomalaisvainoista. Yksikään valtionpäämies tai ministeri ei ole käynyt Levashovon joukkohaudalla osoittamassa kunniaa teloitettujen muistolle. Näin siitäkin huolimatta, että Levashovoon on pystytetty ihan oikea hautausmaa muistomerkkeineen.

Kun ulkoministeriön ihmisoikeussuurlähettiläs Sauli Feodorow ”holokaustin” ja vainojen muistopäivänä 26.1 kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla kansanmurhista, hän mainitsi natsi-Saksan ohella Kambodzhan, Ruandan, Sudanin ja Balkanin, mutta ”unohti” Stalinin Neuvostoliiton.

Tämä herättää vääjäämättä kysymyksiä, joista se keskeisin lienee: kuinka kauan virallinen Suomi aikoo vaieta viime vuosisadan räikeimmästä suomalaisiin kohdistuneesta ihmisoikeusrikoksesta?

Kirjoittaja on Porvoossa asuva valtiotieteen maisteri ja entinen ulkoministeriön lähetystöneuvos.

Etusivulla nyt

Uusimmat:

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat