Sunnuntai

Helsingistä Porvooseen edullisen tontin perässä – tälläinen on bloggarin oma koti

Porvoolaisbloggarin koti rakentuu valosta, tilasta ja elämästä.

Korkea tila on akustiikan kannalta haasteellinen. Sanna Piitulainen löysi ratkaisun sosiaalisen median kautta. Korkealle seinälle teetettiin akustiikkalevylle tehty maalaus. Myös eteisen seinällä on akustiikkataulu. Sen aiheena on koivikko. Miltei samanlainen, mikä näkyy läpi talon ikkunoista.

Lotta Åberg

PORVOO  |   Toukovuoren laella seisoo omakotitalo, jonka etupihalla sijaitsevasta ulko-ovesta näkee suoraan takapihalle. Silloinkin, kun ovi on kiinni.

– Suuret ikkunat, valo ja tilan tuntu olivat lähtökohtia, kun tätä taloa lähdettiin suunnittelemaan, Sanna Piitulainen kertoo.

Tontti löytyi puolitoista vuotta sitten. Rakennusprojektia saatiin seurata Porvoon kaupungin tonttisivultakin Piitulaisen blogista Seuraava talo. Rakennusblogin vierellä on kulkenut jo vuosia toinen, sisustukseen ja valokuvaukseen painottuva blogi, Talosta koti. Sen Piitulainen aloitti, kun heidän edellinen – niin ikään itse rakentamansa – talo oli valmistunut.

Toukovuoren uudesta talosta tuli koti tänä kesänä juhannuksen jälkeen, kun Sanna ja Antti Piitulainen ja perheen lapset Taavi , 2, Meeri , 3, Niilo , 6, Paavo , 7, Saara , 15, ja Joona , 19, muuttivat sisään.

180-neliöisessä talossa on paljon ikkunapintaa. Ulko-ovi on alusta loppuun lasia, samoin osa olohuoneen ja keittiön seinistä. Yläkertaan avoin eteinen on yhtä ikkunaa. Valoa tulvii sisälle korkeisiin huoneisiin harmaanakin päivänä.

– Meitä on kahdeksan. Viihtyisyys alkaa kärsiä, jos on liian vähän tilaa. On helpompi hengittää, kun seinät eivät kaadu päälle. Sisä- ja ulkotiloista tulee ikään kuin yhtä. Lisäksi takapihan koivikko on kuin osa sisustusta, elävä taulu, joka muuttuu vuorokauden ja vuodenajan mukaan, Sanna Piitulainen sanoo.

– Suuret ikkunat olivat selkeä valinta alusta asti. Tila olisi sama, vaikka tässä olisi umpiseinä. Mutta tilan tuntu on erilainen.

Tilan tuntua haluttiin myös eteiseen.

– Vanhassa kodissamme oli niin pieni eteinen, että osa perheestä joutui odottamaan ulkona, että toiset saivat kengät riisuttua.

Piitulaiset muuttivat Helsingistä Porvooseen edullisemman tontin perässä.

– Tontit maksavat Helsingissä melkoisesti. Vuokratonttejakin olisi toki ollut, mutta sellaiselle rakennusoikeus olisi sallinut vain parikymmentä neliötä vanhaa taloamme suuremman rakennuksen. Sellaiseen projektiin ryhtyminen ei tuntunut järkevältä.

Itä tuntui luontevalta suunnalta Kouvolaan juontavien sukujuurien vuoksi.

– Olimme käyneet retkillä täällä, niiden pohjalta syntyi ajatus uudesta kotikaupungistakin. Kävimme katsomassa useita tontteja. Hinthaarassa olisi ollut kiva tontti, mutta kulkuyhteyden Helsinkiin olisivat olleet huonommat. Täältä on kolme kilometriä keskustaan ja laaja metsä ihan takapihalla. Helsinkiinkin on kohtuullinen matka.

Perhe toivoo , että Toukovuori rakentuisi mahdollisimman pian.

– Tontteja on varattu paljon, mutta hiljaistahan täällä vielä on. Kun rakentaa talon ensimmäisten joukossa, joutuu kuuntelemaan aika pitkään paalutusta ja rekkojen jylinää. Naapuruston rakentuminen varmasti myös auttaisi kotoutumista. Olisi kiva, kun kaupassa alkaisi tulla vastaan tuttuja, Sanna Piitulainen sanoo.

Niin kauan kuin Toukovuori odottaa rakentumistaan, Piitulaiset katselevat takapihalle. Ja katseltavaa riittää.

– Meren läheisyys tekee sen, että täällä on paljon lintuja. Olemme nähneet jopa kotkan. Odotamme, koska näemme tuossa pellolla hirven. Papanat olemme jo bonganneet. Metsä on laajempi kuin osasimme odottaa.

24.10. kello 17.00 otsikko muutettu.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Aiheesta muualla: 

Sanna Piitulaisen Talosta koti -blogi

Sanna Piitulaisen Seuraava talo -blogi

Etusivulla nyt

Uusimmat: Sunnuntai

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat