Paikalliset

Porvoolaiset eivät ole löytäneet kaupungin luontopolkuja – Sikosaaressa viihtyy koko perhe

Porvoon luontopoluilla voi kohdata kauriin tai käpylinnun. Sikosaari on mainio retkikohde myös perheille.

Peter von Bagh esittelee kirjanpainajatoukan jättämiä pitsimäisen kauniita uria. Ihmisen kannalta kirjanpainajat ovat tuholaisia, mutta luonnolle ne tekevät hyvää puustoa uusimalla, von Bagh kertoo.

Juha Perämäki

Porvoo  |  Polku kaartaa kohti kuusikkoa. Opastekyltin nokassa roikkuu pieneltä retkeläiseltä pudonnut punainen sadetakki. Jossain nakuttaa tikka.

Hiekkatieltä Sikosaaren luontopolulle sukellettaessa tunnelma on heti satumainen. Polkua ympäröi niin vanha kuusimetsä, että sellaista ei jokaisella takapihalla tule vastaan, kertoo oppaaksi lähtenyt Peter von Bagh.

– Koko Suomen historia mahtuu yhteen isoon puuhun, von Bagh sanoo kuusten runkojen keskellä.

Von Baghille Sikosaaren metsät ovat tuttuja kuin omat taskut. Keväisin hän käy bongailemassa lintuja jopa päivittäin.

Sikosaaren luontopolku kiertää 1,5 kilometrin mittaisen lenkin, josta suurin osa kulkee havupuita kohoilevassa kangasmetsässä. Polku on helppokulkuinen, joten Sikosaari sopii retkikohteeksi myös perheille. Polun varrelta löytyvät opastaulut takaavat sen, että kierroksen aikana oppii myös uutta.

Von Baghin mukaan metsässä kannattaa virallisten kylttien lisäksi tarkkailla luonnon omia opastauluja.

– Täällä on esimerkiksi paljon katkenneita, sisältä onttoja kuusia. Niissä on juurikääpäsieni, joka lahottaa puun sisältä päin. Lopulta puu repeää ja kaatuu, von Bagh kertoo.

Sikosaaren luontopolku on merkitty oransseilla maalitäplillä, joten polulta on lähes mahdotonta eksyä. Kulkiessaan kannattaa kuitenkin silmäillä metsää polkujen reunoilla. Useassa oksassa roikkuu naavaa isoina tuppoina.

– Tällaista naavaa ei ollut 70-luvulla Kuusamossakaan! von Bagh naurahtaa kolmikymmensenttistä naavatuppoa osoittaessaan.

Ylempänä vanhojen havupuiden latvoista raikaa kirkas piipitys. Käpylintu, von Bagh tietää.

Käpylintuja on latvoista vaikea nähdä, mutta onneksi Sikosaaressa riittä lintuja. Hippiäinen, idänuunilintu, tiaisia pörähtelevinä parvina.

Lintujen vuoksi siellä täällä sammalmättäistä kohoaa myös vaaleanvihreitä yllätyksiä, pikkuruisia tammipuita. Syyllinen lennähtää ohi.

– Närhi! Se kaveri piilottelee tammenterhoja tänne, von Bagh sanoo.

Osa tammilapsista kasvaa kallion päällä niin pienellä sammalmättäällä, että von Bagh ei ennusta niille kovinkaan pitkää ikää.

Luontopolun puolivälin lintukiven tienoilla lintuja voi bongailla kuin ammattilainen. Kokeneella lintubongarilla von Baghilla on siellä vieraileville ensikertalaisille yksi ohje.

– Kiikarit!

Syksyllä Sikosaaressa kannattaa bongailla tukka- ja lapasotkia. Muuton aikaan ne pyörivät lintukiven ja vastarannan Ekuddenin lintutornin lähistöllä.

Mikäli lintujen rapistelua ei ota huomioon, Sikosaaren luontopolulla on varsin hiljaista. Von Baghin mukaan luontopoluilla kyllä kulkee ihmisiä, mutta usein lähinnä luontoharrastajia ja koiran ulkoiluttajia. Monikaan ei ehkä ole huomannut, kuinka hienoja luontoalueita kaupungin laidoilta löytyy.

Vielä vähemmän poluilla liikkuu ihmisiä talvella. Von Bagh kannustaa kuitenkin Sikosaaren metsiin kylmänkin aikaan. Lumisen maiseman keskellä voi silloin nähdä kauriin.

Porvoon polut

Porvoon alueella on yhteensä viisi virallista luontopolkua: Sikosaaren, Ekuddenin, Gammelbackan, Virvikin ja Hasselholmenin luontopolut.

Luontopoluilla tarkoitetaan virkistyskäyttöön tarkoitettuja reittejä, joiden varsilla on yleensä kyseisen alueen luonnosta kertovia opastauluja.

Kaikki Porvoon luontopoluista ovat 1–3 kilometrin mittaisia.

Sikosaaren, Ekuddenin, Gammelbackan ja Hasselholmenin polut ovat pääosin helppokulkuisia.

Poluista suurin osa sijaitsee luonnonsuojelualueella, joten kasvien ja eläinten tulee antaa olla rauhassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat