Runeberg

Runeberg-ehdokas ruotii runoissaan väkivaltaa, syrjäytymistä ja maahanmuuttokriittisyyttä

Juha Kulmalan tekstit ottavat kantaa aikamme ilmiöihin – runot soljuvat rytmikkäästi kuin jazz.

Juha Kulmala on palkittu ja arvostettu runoilija, jonka tekstejä on kuvattu yhteiskuntakriittiseksi runojatsiksi.

Juha Perämäki

Viisi runoteosta julkaissut Kulmala sanoo, ettei ole mikään suuri tarinoiden ystävä.

– En jaksa rakennella mitään romaania. Runot sopivat minulle paremmin. Niissä pystyy käyttämään kieltä monipuolisemmin ja tehokkaammin. Runoon voi oikeastaan laittaa mitä vaan, tuore Runeberg-ehdokas hymähtää.

Kulmala kirjoitti ensimmäiset runonsa lukioiässä.

– Kesti kyllä pitkään, ennen kuin ensimmäinen runokokoelma tuli, koska tein kaikkea muuta siinä välissä. Mutta koskaan ei ollut varsinasta proosavaihetta.

Liedosta kotoisin oleva Kulmala luki, mitä pienellä paikkakunnalla sai kirjastosta käsiinsä.

– Luin 1960-luvun kotimaista- ja käännöskirjallisuutta jostain syystä. Innostuin surrealismista ja beat-kirjallisuudesta. Sitten sitä koittaa kirjoittaa sellaista mistä itsekin tykkää.

Runeberg-ehdokkaat valinnut raati sanoo perusteluissaan, että Kulmalan teksti on villiä beat-runoutta. Virpi Alanen puolestaan kutsuu Kulmalan tyyliä Parnassossarunojatsiksi.

Nuoren Kulmalan suosikkeja olivat muun muassa Väinö Kirstinä ja Jarkko Laine. Laineen kielikin oli tuttua, sillä sekä Kulmala että Laine ovat turkulaisia.

– Uteliaisuuden kautta lukemisto lähti rönsyämään.

Ei Kulmala täysin tyrmää, etteikö joskus voisi proosaakin tuottaa.

– Ei seuraava silti sitä tule olemaan, eikä näytelmäkään, kyllä se runoja on. Sitä on jo aloitettukin.

Runojen lisäksi Kulmala on kirjoittanut muun muassa libreton Seppo Ruohoselle ja sketsejä turkulaiselle harrastajateatterille.

Kulmalan runot syntyvät inspiraatiosta, ei yhdeksästä viiteen työpöydän ääressä istuen.

– Siitä johtuu, että ne valmistuvat epäsäännöllisesti. Voi mennä viikkoja tai kuukausia, ettei synny mitään sellaista, että olisi itse tyytyväinen. Toisaalta parissa viikossa voi tulla puoli kokoelmaa.

– Kiihkeä kirjoittamisen aalto ei voikaan kestää loputtomiin. Tauko syntyy ennemminkin siitä, että on tyhjentänyt päänsä.

Tauon aikana alitajunta työskentelee.

– Maistelen kokoelmista pois jääneitä runoja ja mietin ihan jotain muuta.

Runoa voi inspiroida mikä vain. Ränttätänttä ruotii aikamme ilmiöitä, maahanmuuttovastaisuutta, väkivaltaa, syrjäytyneisyyttä.

– Runo voi lähteä kuvasta tai ideasta, katselen sitä ja mietin mitä siitä voisi tehdä. Puolen sivun teksti kasvaa kahdeksi, kun alan työstää sitä. Harvoin ne lyhenevät.

Ränttätäntän ensimmäiset rivit kirjoitettiin jo 2013–14.

– Jos vertaan Ränttätänttää edellisiin, se on selkeämpi, suorempi. Siinä on yksi teema, tämän hetken yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne ja kaikki mikä siihen liittyy.

Kulmalan suunnitelma ei alunperin ollut kirjoittaa näin kantaa ottavaa yhteiskunnallista ja poliittista tekstiä, mutta aiheet tulivat läpi väkisin.

– Ei niitä päässyt karkuun.

Toki runoissa pilkahtaa parisuhde, läheisyyskin.

– Koitin jotenkin yhdistää ne niin, etteivät tappelisi tosiaan vastaan.

Kulmala toivoo, että ihmiset lukisivat ylipäätään jotain.

– Ettei vain eletä mekaanisesti elämää. Toki tarinat voivat olla parempaa ajanvietettä, mutta runoissa kieli on vapaimmillaan. Kielellä me kuitenkin ajatellaan. Runoissa ajatuskin virtaa vapaammin kuin proosassa.

On makuasia, millaisesta runoudesta pitää.

– Kannattaa mennä kirjastoon, ei siinä mitään menetäkään, vaikka tulisi vastaan kirja, joka ei yhtään iske. Sen voi jättää lukematta.

Kulmala on myös kääntänyt muiden tekstejä.

– Meillä Turussa on ollut projekti, jossa on käännetty Turussa asuvien maahanmuuttajakirjailijoiden tekstejä. Kaikki kääntäjätkin ovat olleet turkulaisia kirjailijoita tai runoilijoita, jotta on ollut ymmärrys siitä, että runon pitää olla runo eikä vain suora käännös.

Kulmala on kääntänyt kurdin ja parsin kielisiä runoja.

– Aluksi on ollut raakakäännös, sen jälkeen on istuttu runoilijan kanssa kasvotusten ja käyty läpi sitä, mitä hän on halunnut tekstillään sanoa. Vieraassa kulttuurissa voi olla ihmeellinen kielikuva, jota ei yhtään ymmärrä.

Kulmalaa työllistää myös Runoviikko-yhdistys, jonka puheenjohtaja hän on. Yhdistys järjestää vuosittain kansainvälisen Runoviikko-festivaalin.

– Se on tapahtuma, jossa runoilijat esittävät omia tekstejään. Suurin osa tilaisuuksista on Turussa, mutta festari myös lähtee tarvittaessa kiertueelle.

Runeberg-ehdokkuus yllätti iloisesti.

– Oikein hyvä kattaus teoksia, tietysti runoja voisi olla enemmän.

Runeberg-palkinto

Arvostettu kirjallisuuspalkinto on jaettu vuodesta 1987.

Ehdolla ovat Juha Kulmala, Johanna Holmström, Anu Kaaja, Olavi Koistinen, Rosa Liksom, Miki Liukkonen, Marjo Niemi ja Asko Sahlberg.

Esiraati valitsi kahdeksan ehdokasta 200 kirjan joukosta.

Esiraatiin kuuluvat toimittaja Maija Jelkänen, runoilija Heli Slunga ja kulttuuritoimittaja, kriitikko Sofie Stara.

Palkinnon saaja julkistetaan J.L. Runebergin päivänä 5.2. Porvoossa.

Voittaja saa 10 000 euroa, jonka maksavat puoliksi sanomalehti Uusimaa ja Porvoon kaupunki.

Lisää aiheesta

Runeberg-palkintoehdokas Asko Sahlberg on sivullisten ja ulkopuolisten ääni23.12.2017 11.15
Novelleja kirjoittava insinööri: "Suhteeni tekniikkaan on hyvin ambivalentti"2.1.2018 07.15
Marjo Niemen romaani kalvaa kanavan häpeän ja hädän syntyjuurille12.1.2018 19.35
Anu Kaajan Leda on kuin #metoo 1700-luvulta19.1.2018 09.52
Rosa Liksomin Everstinna viiltää vereslihalle27.1.2018 16.35
Seilin naiset romaanin esikuvana – Johanna Holmström halusi tutkia suomalaisen naisen hulluutta, ja löysi herkullisen tutkimusaineiston romaanilleen29.1.2018 17.30
Miki Liukkosen O on mainettaan helpompi2.2.2018 21.20

Etusivulla nyt

Uusimmat: Runeberg

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat