Runeberg

Marjo Niemen romaani kalvaa kanavan häpeän ja hädän syntyjuurille

Kaikkien menetysten äiti on Marjo Niemen tunteiden virtauksissa syöksyvää kerrontaa, joka romaani antaa ainutlaatuiset puitteet sukupolvien hiljaisuuden ja häpeän kokemuksille.

Juha Perämäki

Ehkä mut on siepattu johonkin kristillistyyppiseen kidutukseen. Ihan vaan kostoksi kaikesta harrastamastani jumalanpilkasta. Joka alko syntymästä.

Kirjailija ja dramaturgi Marjo Niemen romaani Kaikkien menetysten äiti (Teos) kalvaa itsensä häpeän ja hädän syntyjuurille.

Runeberg-kirjallisuuspalkintoehdokas on vimmattu uupuneen naisen monologi, kun tämä päätyy kesken työpäivän näyttämölle, jossa makaa paareilla äidin ruumis.

Vain puhe auttaa, mutta tilanne on ajoittain tukala, sillä haluttomuus puhua ja koskettaa on pesiytynyt kertojan omaankin perheeseen.

Marjo Niemen rakentama kertoja on raivostuttavuuteen saakka hauska, kohtuuton – ja hädissään.

Nyt olis pipiä puhallettavana. Ku mä äiti ite opin puhaltelee, ni mä huomasin, et vittu se mitään auta. En mä jaksa.

Marjo Niemi kertoo kiinnostuneensa lapsen varhaisista vuosista omien lastensa myötä. Häpeä on ennen kieltä ja muistia syntyvä, salakavala, piiloutuva ruumiin tunne, jonka hän halusi sanoittaa.

– Olisiko mahdollista kirjoittaa tapahtumista, jotka ovat tapahtuneen ennen muistia? Onko mahdollista löytää häpeälle kieli, joka juttelisi lukijan häpeän kanssa, hän kysyi.

Oman kielen löytäminen romaanille on tärkeää ja kirjoittamisen vaikein osuus.

Tässä piiritetään koko ajan tulehtunutta haavaa

Kirjoittaminen oli hidas ja raskas prosessi, vaikka Niemi sanoo olevansa nopea kirjoittaja. Ensimmäiset tekstit syntyivät jo viitisen vuotta sitten.

– Etsin pitkään oikeanlaista kieltä, koska halusin kirjoittaa tunnetta, en tunteen kuvailua. Oli vaikea olla häpeän äärellä. Ahdisti! Eläytyminen oli päähenkilön mielenmaisemissa liikkumista, muistoja. Nautin runsaasta tyylistä, mutta sitä ei voinut käyttää: tässä piiritetään koko ajan tulehtunutta haavaa.

Vaikeat tunteet synnyttivät ajoittain väistöliikkeen kirjoittajan sisikunnassa, jolloin hänen piti kirjoittaa muuta ja antaa pään levätä. Saman voi kokea lukija, joskin romaanista löytyy myös mustaa huumoria. Kirjailija toivoo lukijan löytävän myös sen.

Äiti. Sano jotain. Ootko sä siinä? Äiti älä mee. Älä jätä mua.

Varastossa laatikot ovat siistissä pinoissa. Se on romaanin tapahtumapaikka syystäkin.

– Tämän kuluttamisen maailmassa se tuntui oikealta ympäristöltä, jossa ihminen eksyy tavaravirtojen äärellä ja unohtaa olevansa ihminen. Varasto on pakattujen asioiden paikka ja päähenkilö pyrkii jollain lailla pakkaamaan tunteitaan, mikä osoittautuu mahdottomaksi.

Meidän lapsuuksissa on paljon yhteistä

Romaanin tunnevirrassa on sukupolvia yhdistäviä raskaita pyörteitä.

– Vaikka ihmiset elävät aika erilaista arkea uskon, että meidän lapsuuksissa on paljon yhteistä.

Marjo Niemen mukaan äidin ja lapsen suhde on elämän syvimpiä suhteita riippumatta äidin rakkaudesta, hyväksynnästä ja huolenpidosta. Elämän tärkein vuorovaikutussuhde voi olla myös isä, mummi tai joku muu.

Kirjailija osoittaa, että äitiydestä voi puhua myös toisin.

– Äiti-suhde on meillä niin pyhä, vaikka sitä parjataankin. On äitejä, jotka ovat oikeasti huonoja, mutta silti lapsi jumaloi omaa äitiään oli hän minkälainen hyvänsä.

Miks sulla on noin tyytyväinen ilme naamalla? Sä oot kuollu, älä siinä juhli.

Lääke puhumattomuuteen on Niemen mukaan vain se, että rohkenee puhua. Jokaisessa kulttuurissa on asioita, joista puhuminen on tabu ja niitä, joista voi puhua. Kyse on kasvojen säilyttämisestä. Asioiden toistamisesta, millä on mittaansa suurempi vaikutus siinä työssä, jota vanhemmat tekevät tulevaisuuden eteen.

– Se miten aikuiset puhuvat, kohtelevat ja katsovat toisiaan ja lapsia, merkitsee valtavasti. Puhun kaikista aikuisista kaikkialla, en vain perheellisistä.

Mun käsi sun kädessä, sun iso sormi silittelee mun pulleeta kämmenselkää. Sä laulat jotain.

Millainen äiti sinä itse olet?

– Tärkeintä on ollut antaa lasten ilmaista tunteitaan ja se, että läheisyyttä on paljon. Tunteet eivät ole vaarallisia. Niitä ei tarvitse pelätä, eikä niiden mukaan aina tarvitse toimia.

Kirjailija odottaa äitinsä palautetta romaanista.

– Sanoin, ettei se kerro susta.

Lapsuus on maailman levinnein laji, kaikkialla missä on ihmisiä, on lapsuus paikalla. Äidit on maailman levinnein laji, kaikkialla missä on ihmisiä, on äiti paikalla.

Marjo Niemi

Helsingissä asuva kahden lapsen äiti, kirjailija ja dramaturgi, joka syntyi 1978 Eurassa. Kävi lukion Helsingin Kalliossa. Valmistui 2004 teatteritaiteen maisteriksi Teatterikoulusta.

Kirjoittanut viisi romaania: Juostu maa (2004), Miten niin valo (2008), Ihmissyöjän ystävyys (2012), Ihmiskokeita – proseduraalinen kollektiiviromaani (2016, 13:n muun kirjailijan kanssa) ja Kaikkien menetysten äiti (2017).

Tuotanto myös 10 näytelmää, joita esitetty muun muassa Helsingissä, Jyväskylässä, Kajaanissa, Tampereella ja Turussa.

Nuoren Voiman Liiton hallituksen puheenjohtaja.

Raadin perustelut

Marjo Niemi (s. 1978) on Kaikkien menetysten äiti -romaanissaan luonut ilmaisumuodon käytökselle, jota voisi sanoa eksistentiaaliseksi hössötykseksi. Se on vakava tila, jota romaanin puhuja Mona kutsuu aivohädäksi. Tempoileva monologi ilmentää sekoamisen, luhistumisen ja hajoamisen kauhua. Imeväisikäiseksi taantuva nainen joutuu elämänsä näyttämölle. Siellä ovat vain tärkeimmät asiat: hän itse ja äidin ruumis, häpeä, syytös ja pelko. Äidin hiljaisuus pakottaa päähenkilön tekemään kaikkein kipeimmät kysymykset ja tunnustukset. Niemi tuo aivan uudella tavalla esille näitä tärkeitä teemoja ja tekee sen nimenomaan kielen avulla, joka sekä arvoituksellisesti, että sävykkäästi kartoittaa rakkautta vaille jääneen ihmisen tragedian.

Lisää aiheesta

Runeberg-palkintoehdokas Asko Sahlberg on sivullisten ja ulkopuolisten ääni23.12.2017 11.15
Runeberg-ehdokas ruotii runoissaan väkivaltaa, syrjäytymistä ja maahanmuuttokriittisyyttä30.12.2017 08.00
Novelleja kirjoittava insinööri: "Suhteeni tekniikkaan on hyvin ambivalentti"2.1.2018 07.15
Anu Kaajan Leda on kuin #metoo 1700-luvulta19.1.2018 09.52
Rosa Liksomin Everstinna viiltää vereslihalle27.1.2018 16.35
Seilin naiset romaanin esikuvana – Johanna Holmström halusi tutkia suomalaisen naisen hulluutta, ja löysi herkullisen tutkimusaineiston romaanilleen29.1.2018 17.30
Miki Liukkosen O on mainettaan helpompi2.2.2018 21.20

Etusivulla nyt

Uusimmat: Runeberg

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat