Runeberg

Rosa Liksomin Everstinna viiltää vereslihalle

Everstinna oli Rosa Liksomille raskas prosessi. Seuraavan kirjan aihe muhii jo mielessä. Sen ensimmäinen virke syntyi unessa.

Inka Töyrylä

PORVOO  |  Meänkielellä kirjoitettu Everstinna on raju kuvaus perheväkivallasta ja fasismin noususta 1930-luvun Suomessa, samalla äärimmäisen ahdistava, mehevä ja ajatuksia herättävä.

– Everstinnan kirjoittaminen oli raskaampi prosessi kuin mikään kirjani aikaisemmin, sillä sen molemmat päähenkilöt ovat erittäin vastenmielisiä. Everstinnakin, elämän hänet muokattua. Tämä oli todella rankka työ, mutta koin, että se oli pakko tehdä, koska halusin ymmärtää, Rosa Liksom sanoo.

Ajatus Everstinnasta alkoi hautua mielessä jo kauan sitten.

– Äärikonservatismin, natsismin, fasismin ja rasismin aatteiden nousu Euroopassa ja sittemmin myös Suomessa hämmästytti hirveästi. Pohdin paljon, miten olemme päätyneet taas aikaan, jossa fasismi vetää ihmisiä puoleensa. Eikö historiasta ole opittu mitään?

– Koin, että minun on perehdyttävä tarkemmin Suomen satavuotiseen historiaan, selvitettävä, mistä 30-luvun natsiliike täällä syntyi, mikä tämä aate ylipäätään on ja mitä juuria nykyisillä ilmiöillä on siihen aikaan.

Aiheeseen liittyvä tietokirjallisuus imaisi Liksomin mukaansa lähes välittömästi, kun hän oli saanut edellisen romaaninsa, Finlandia-palkitun Hytti nro 6:n painoon.

Aineistoa kertyi nopeasti. Tarinan – ja kirjassa esiintyvän Everstinnan – Liksom löysi läheltä.

– Lapissa eläneenä ja kouluni käyneenä olin itsekin törmännyt 30-luvun natseihin ja ihmisiin, jotka silloin marssivat mustissa paidoissa. Myös kirjailija Annikki Kariniemen elämäntarina oli minulle hyvin tuttu. Tajusin hyvin nopeasti, että hänen parisuhteensa oli se tarina, jonka kautta kerron tuosta ajasta.

Taustatyön aikana Liksomin silmät avautuivat toden teolla.

– Ymmärsin Kariniemen elämän olleen tuhat kertaa hurjempi, kuin kylällä tiedettiin.

Kun taustatyö oli tehty, päätti hän jättää Kariniemen sikseen ja alkoi kirjoittamaan fiktiota.

– Kirjassa on paljon omalla nimellään esiintyviä henkilöitä, he ovat olemassaolevia, eläneitä ihmisiä. Mutta tapahtumat ovat fiktiivisiä. Tarina seuraa suhteellisen tarkoin kirjailija Annikki Kariniemen elämän keskeisimpiä portaita, mutta kirja ei ole elämänkerta. Kirja kertoo Everstistä ja Everstinnasta, joiden nimiä ei kirjassa mainita, Liksom korostaa.

Kirjan on tulkittu olevan kaiken muun ohella kuvaus hullusta rakkaudesta.

– Jokainen lukee kirjan tavallaan. Itse en näe rakkautta, näen pelkästään perhehelvetin.

Liksom sanoo olevansa itse pessimisti, mutta tässä tapauksessa kirja ei ole sitä.

– Everstinnan elämän aikana oli vielä toivoa, joten tässä kirjassakin on toivoa. Myös ihminen, joka on elänyt elämässään sekä taivaat että totaaliset helvetit – paino ehkä helvetillä – pystyy siitä toipumaan ja vielä rakastamaankin, kunhan hän vain osaa hakea apua ja saa sitä tarpeeksi.

Kirjoitusprosessin aikana Liksom sai mitä etsi. Hän kertoo oppineensa paremmin ymmärtämään nykyaikaa.

– Esille nousi ihminen lajina, homo sapiens.

Ja varsinkin valistumaton kansanosa, joka seuraa kuin karjajoukko valistuneita, mutta vallanhimoisia, omaa etuaan tavoittelevia johtajiaan. Vierauden pelko. Propaganda, joka tänä päivänä on somen ansiosta Liksomin mukaan massiivisempaa kuin koskaan ennen.

Everstinnan perimmäinen tarkoitus onkin herättää ajatuksia.

Alun perin Liksomista piti tulla tutkija. Mutta kuten elämä usein yllättää, yllätti se myös Liksomin.

– Taide missään muodossa ei kuulunut unelmiini, mutta lopulta hallittu aggressio teki minusta kirjailijan. Kirjoittamisesta tuli tapa puuttua asioihin.

– En kirjoita huvikseni. Mielestäni kirjallisuuden tehtävä ei ole viihdyttää eikä kirja voi olla mikään hyödyke. Kirja on minulle ase. Lause on ase ja sanat ovat luoteja. Siksi teen aina taustatyöni huolella ja harkitsen hyvin tarkoin, mitä kirjoissani nostan esille. Haluan nostaa esille asioita ilman, että otan itse kantaa. Haluan valistaa ja levittää tietoa, mutta niin, että lukija havahtuu ajattelemaan sitä itse.

Liksom puhuu paljon hallitun aggression osuudesta myös kaunokirjallisuuden synnyttäjänä.

– Sellaiset kirjat, jotka on kirjoitettu ammattimaisesti, mutta ilman kirjailijan omaa syvää tunnelatausta, ovat täysin tyhjänpäiväisiä.

Niin. Meänkieli.

Se on enemmän ja vähemmän läsnä Liksomin jokaisessa teoksessa. Everstinna on kirjoitettu sillä alusta loppuun.

– Olen syntynyt Tornionjokilaaksossa, pienessä metsäkylässä. Meänkieli on minun äidinkieleni, luonteva osa minua itseäni.

Rosa Liksom

Oikealta nimeltään Anni Ylävaara, s. 7.1.1958 Ylitornio

Esikoisteos Yhden yön pysäkki -novellikokoelma valittiin vuoden 1985 parhaaksi esikoiskirjaksi ja sai J.H. Erkon palkinnon. Uransa aikana Liksom on palkittu useita kertoja, niistä merkittävin on Finlandia-palkinto teoksesta Hytti nro 6 vuonna 2011. Vuonna 2013 Liksom sai Pro Finlandia -mitalin.

Novellikokoelmien ja romaanien Lisäksi Rosa Liksom on tehnyt sarjakuvia, maalauksia, elokuvia, näytelmiä ja lastenkirjoja.

Rosa Liksomin teoksia on käännetty kymmenille kielille.

Lisää aiheesta

Runeberg-palkintoehdokas Asko Sahlberg on sivullisten ja ulkopuolisten ääni23.12.2017 11.15
Runeberg-ehdokas ruotii runoissaan väkivaltaa, syrjäytymistä ja maahanmuuttokriittisyyttä30.12.2017 08.00
Novelleja kirjoittava insinööri: "Suhteeni tekniikkaan on hyvin ambivalentti"2.1.2018 07.15
Marjo Niemen romaani kalvaa kanavan häpeän ja hädän syntyjuurille12.1.2018 19.35
Anu Kaajan Leda on kuin #metoo 1700-luvulta19.1.2018 09.52
Seilin naiset romaanin esikuvana – Johanna Holmström halusi tutkia suomalaisen naisen hulluutta, ja löysi herkullisen tutkimusaineiston romaanilleen29.1.2018 17.30
Miki Liukkosen O on mainettaan helpompi2.2.2018 21.20

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Runeberg

Mikä on Runeberg-palkinto?

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat