Paikallisurheilu

Hiihtoesteratsastus on vauhdikas laji

Hiihtoesteratsastuksessa rat-sukko Kirsi Tiainen ja Kaisla tekevät omaa esterataansa ja allekirjoittanut hiihtäjä omaansa.

Sonja Hakkarainen

UUSIMAA | Hiihtoesteratsastus on vauhdikas laji, jossa toki hevonen on pääosassa. Lajissa järjestetään myös kilpailuja, mutta omaksi iloksi liikkujia on Suomessa monia. Lajissa ratsukolle rakennetaan esterata ja samalla hevoseen kiinnitetään vetoliina. Hevonen vetää samalla perässään omaa esterataansa suorittavaa hiihtäjää.

Hiihtoesteratsastuksessa rata rakennetaan siis ratsukolle ja hiihtäjälle, joko erikseen tai vierekkäin yhtaikaa.

– Suomessa järjestetään kilpailuja, mutta mitään virallista SM-kisaa ei ole. Yhteistä on se, että hevonen, ratsastaja ja hiihtäjä tekevät yhteistyötä ja talvella. Aina kun on riittävästi lunta, niin pyrimme harrastamaan lajia. Viime vuosina on tosin ollut vähemmän hyviä kelejä. Radan pohjan pitää olla kova ja tilaa riittävästi, Kirsi Tiainen sanoo ja valjastaa omaa suomenhevostaan Rannikon Kaislaa lumelle kirmaamaan.

Hiihtotyyli on lajissa vapaa, mutta laskettelu- tai Telemark-sukset ovat olleet suosituimpia, mutta lumilautoja voi myös käyttää. Tällä kertaa Tiainen ratsastaa itse, mutta tietää hiihdonopettajana lajin vaativuuden.

– Sanoisin, että laji vaatii hyvän hiihtäjän, jos hyppyreistä aikoo tulla alas ehjänä. Tiukalla radalla voi hiihtäjän osuus olla ratsukon osuutta vaativampi. Hyvä suoritus on kolmikon yhteistyön tulos. Jos hiihtäjä ei pysy vauhdissa mukana, niin ratsukon taival on vaikea ja kilpailussa ollaan pois pelistä, Tiainen sanoo.

Hevoselta vaaditaan myös erityisominaisuuksia, mutta nopea ja kestävä hevonen on hyvä.

– Hevosen pitää tottua hiihtäjiin, ettei se säiky ääniä, kun joku tulee perässä. Kun kyseessä on pakoeläin, niin hevonen voi säikkyä, kun joku seuraa sitä. Ratsastajan tulee olla kokenut ja hallittava hevonen hypyissä ja laukassa. Hiihtäjän paino on kuitenkin hevoselle melko pieni rasitus, Heidi Järvinen kertoo.

Hevonen vetää hiihtäjää perässään liinalla, joka on tarpeeksi pitkä, ettei se sotkeennut hevosen jalkoihin.

– Liina tulee rintaremmistä hevosen kylkiä pitkin ja hiihtäjä pitää liinasta kiinni riittävän kaukana hevosen kavioista. Talvinen pirteä ratsastus on hauskaa niin hevoselle kuin ratsastajallekin, Tiainen sanoo.

Kokeilupäivän aikana laukan nopeus oli parhaimmillaan 32 kilometriä tunnissa. Hiihtoesteratsastuksessa lajin juuret ovat armeijassa, jossa se oli ennen miehistön kuljetustapa. Lajiin tuli mukaan kilpailuja, jolloin myös esteet tulivat mukaan kuvaan. Suomessa on vahvat perinteet ja on laji levinnyt moniin muihin maihin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikallisurheilu

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat