Paikalliset

Rauhanturvaaja Libanonissa

Tulin tänne Etelä-Libanoniin toukokuussa 2017 ja kotiudun tämän vuoden toukokuussa, Antti Aittola kertoo.

Puolustusvoimat

PORVOO | Linnankosken lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Antti Aittola tunnetaan parhaiten siitä, kun hän kiersi polkupyörällä ympäri maapallon pääasiassa toisen porvoolaisen, Lauri Ketosen kanssa. Aikaa siihen kului yli kaksi vuotta.

Kun nuoret miehet palasivat kotimaahan kesällä 2016, näkivät he elämänsä hyvinkin eri tavalla ja heidän itseluottamuksensa oli kasvanut huimasti.

– Täällä on kaikki samaa, mutta oma ajatus on muuttunut. Ehkä ennen valitin aina tyhjästä ja pidin kaikkea tylsänä, Ketonen kertoi.

– En voi tukeutua kehenkään muuhun kuin itseeni siinä, että minulle tulee hyvä elämä, Aittola puolestaan pohti.

Tämän oivalluksensa hän on pitänyt visusti mielessään. Palattuaan maailmanympärysmatkaltaan Aittola mietti jonkin aikaa, mitä tekisi seuraavaksi. Hän löysi seuraavan etappinsa, ja nyt hän on rauhanturvaajana Etelä-Libanonissa.

– Tulin tänne toukokuussa 2017 ja kotiudun tämän vuoden toukokuussa. Halusin uusia kokemuksia, nähdä tämän maailmankolkan, olla avuksi muille ja tehdä jotain hyödyllistä, hän summaa.

Aittola on viihtynyt työssään, ja kokee oppivansa uutta.

– Tämä on ollut positiivinen kokemus, aika kuluu todella nopeasti täällä. Olen oppinut paljon. Itse työympäristö on hyvä ja työkaverit ovat mukavia. Miinuspuolia täällä työskentelyssä on se, että täällä ollaan periaatteessa jatkuvasti vuorokauden ympäri töissä. Työpäivän jälkeen ei pääse kotiin, niin kuin Suomessa.

Onkohan maailman ympäripyöräilystä ollut hyötyä tähän rauhanturvaajana olemiseen? Ainakin eri maiden kulttuurit ovat tulleet sinulle tutuiksi jo maailmanympäripyöräilyllä.

– Eiköhän siitä jotain hyötyä ole ollut. Näkee ja ymmärtää maailmaa paremmin. Täällä tulee aika paljon tavattua uusia ihmisiä eri kulttuureista, Aittola kertoo.

– Olen täällä vaununjohtajana. Käytännössä työ on paljolti partiointia Libanonin ja Israelin välille asetetun Sinisen linjan tuntumassa sekä vastuualueemme kylissä. Partioiden lisäksi päivät kuluvat enimmäkseen tukikohdassa harjoitellessa, valmistellessa partioita ja tehden erilaisia huoltotoimenpiteitä.

Harrastuksillekin jää kuitenkin aikaa.

– Töiden ulkopuolella pidän lukemisesta ja tykkään liikkua vapaa-ajallani, silloin aika menee nopeasti. Täällä on yllättävän hyvät vapaa-ajanviettomahdollisuudet. Hän on ehtinyt juoksemaan maratoninkin, ja vielä fyysisesti vaativampaa on tiedossa.

– Marraskuussa juoksin maratonin Beirutissa, se oli hieno kokemus. Tällä hetkellä harjoittelen elokuussa Tallinnassa järjestettävää Ironman triathlonia varten.

Oletko pohtinut, että millaista henkistä kasvua siellä työssä tapahtuu? Tuo pesti ei ole ihan helpoimmasta päästä.

– Vaikea itse sanoa. Ainakin täällä oppii olemaan muiden ihmisten kanssa, kun melkein koko ajan ollaan yhdessä.

Mitä kaipaat Porvoosta? Miten pidät yhteyttä läheisiisi? Äitisi ja isäsihän asuvat Porvoossa.

– Porvoosta ja ylipäätään Suomesta kaipaan terveellistä, puhdasta ja hyvää ruokaa, ystäviä ja perhettä, vapautta ja sitä että asiat vaan toimivat. Olen yhteydessä Suomeen WhatsAppin ja Facebookin kautta, joskus lähetän perinteistä postia.

Mitä aiot tehdä isona? Kaikista näistä mielenkiintoisista asioista voisi päätellä, että pidät varsin seikkailullisesta elämästä.

– En ole siitä ottanut stressiä. Aion varmaan kokeilla paljon erilaisia asioita, niin kuin tähänkin mennessä. Haluan kuunnella sydäntäni ja tehdä juuri niin kuin kulloinkin parhaaksi koen, se on toiminut hyvin tähän mennessä. Olisi kiva oppia joskus purjehtimaan ja matkustaa vielä jonnekin pidemmälle. Kun mä joskus asetun johonkin, olisi kiva tehdä jotain josta olisi apua muille.

– Rauhanturvaajan tärkein henkilökohtainen ominaisuus on mielestäni yhteistoimintakyky, Suomen kontingentin komentaja, everstiluutnantti Ari Laaksonen kertoo.

– Toimimme jatkuvasti välittömässä yhteydessä toisten rauhanturvaajien, paikallisten asukkaiden ja muiden kansallisuuksien rauhanturvaajien kanssa. UNIFIL on hyvin monikansallinen työympäristö, sillä operaatioon osallistuu 41 maata.

Olen aloittanut oman sotilasurani varusmiespalveluksella vuonna 1990-91. Kadettikoulusta valmistuin vuonna 1995, minkä jälkeen olen työskennellyt erilaisissa tehtävissä Puolustusvoimissa, Laaksonen kertoo.

Kriisinhallintatehtäviin osallistuminen on sekä henkilökohtaisen halukkuuden että sopivan ajan ja tehtävän summa. Puolustusvoimien henkilöstön osaamisen kehittymiseen kansainväliset kriisinhallintatehtävät kuuluvat olennaisesti, sillä niissä kartutetaan sellaista kokemusta ja osaamista mitä ei koti-Suomessa saa.

Suomalaisia Libanonissa on tällä hetkellä 340 irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa sekä ranskalaisvetoisessa operaation komentajan reservipataljoonassa (FCR). Suomi päättää toimintansa irlantilais-suomalaisessa pataljoonassa ja vuoden 2019 alusta toiminta jatkuu osana FCR-joukkoa. Muutoksen jälkeen suomalaisia palvelee UNIFIL:issa noin 200, Laaksonen sanoo.

Libanonin UNIFIL – Kansainvälinen kriisinhallinta

Suomalaisten osallistumisesta kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin päätetään poliittisesti.

Ensimmäisen kerran suomalaiset osallistuivat UNIFIL I -operaatioon Libanonissa jo 1982.

Suomalaisten päätehtävä UNIFIL:issa on Israelin ja Libanonin välillä olevan sinisen linjan valvonta, Libanonin asevoimien eli LAF:in tukeminen ja Libanonin siviiliväestön avustaminen. Työhön kuuluu myös paikallisten viranomaisten tapaamisia ja CIMIC (siviili-sotilas-yhteistyötä) projekteja alueen kylissä

Lähde: everstiluutnantti Ari Laaksonen

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat