Paikalliset

Bonk-näyttely tarjolla Porvooseen

Suomi valloitti. Richard Stanley on vaikuttanut suomalaisessa mediamaisemassa liki 40 vuoden ajan. Ensitutustuminen maahan tapahtui jo 1966 Porvoon maalaiskunnan Bökarsissa, jota ylläpitivät tuolloin Marimekko-Ratiat.

Juha Perämäki

PORVOO | Richard Stanley, 68, on ollut mukana kahdessa todella isossa jutussa. Toinen oli suomalaisen rock-musiikin kulmakivi, Hurriganesin kakkosalbumi Roadrunner (1974) ja toinen 1990-luvun suomalainen taideilmiö Bonk, jonka visuaalisesta ilmeestä vastasi taiteilija Alvar Gullichsen. Stanley sepitti kuvitteellisen perheyrityksen tarinat.

Hurriganes jääköön tässä sivummalle, sillä 40-vuotisjuhliaan viettävä rock-yhtye kuuluu Stanleyn osalta puhtaasti historiaan. Bonk sen sijaan ei. Stanley ja Gullichsen ovat palaamassa lähes vuosikymmenen tauon jälkeen Bonkin maailmaan. Uusien töiden ja kattavien nettisivujen lisäksi ensi kesäksi on suunnitteilla suuri näyttely. Porvoossa reilun vuoden ajan asunut Stanley aikoo tarjota näyttelyä uuteen kotikaupunkiinsa.

– Ensin selvitimme Helsingin Designpääkaupunki-yhteyttä, mutta se on niin byrokraattivetoinen hanke, ettei siitä tule mitään. Porvoo olisi paikkana erinomainen, paljon kesäturisteja, joille tulisi yksi täky lisää, Stanley pohtii.

Richard Stanleyn mukaan luontevin paikka olisi ensi keväänä avautuva uusi uljas Taidetehdas. Historiallisena anekdoottina mainittakoon, että Gullichsenin ensimmäisiin kuulunut Bonk-työ oli näytteillä Porvoon Taideyhdistyksen Fisk Ars -näyttelyssä 1988.

– Mutta jokin muukin tila voisi sopia. Tilantarve on 150 neliömetristä ylöspäin. Vuonna 1999 Brysselissähän meillä oli käytössä 2 000 neliötä, Stanley kertoo.

Suomi oli tuolloin ensi kertaa EU-puheenjohtajamaa ja Bonk kelpasi nousukiidossa olleen it-kansakunnan käyntikortiksikin. Bonk-taiteen viehätys perustui jännittävän näköisiin koneisiin ja kehyskertomuksiin, jotka saattoivat mennä yleisöön täydestä, ainakin hetken.

– Kun porukka tuli katsomaan näyttelyä niinsanotulla museo-moodilla, he ensin menivät nyökytellen neljä-viisi teosta eteenpäin, ennen kuin ilme muuttui. Sitten piti kelata taaksepäin, Stanley nauraa.

Bonk-museo toimii edelleen kesäisin Uudessakaupungissa. Sen kävijämäärät ovat toki pudonneet 2000-luvun alun 15 000:sta, koska medianäkyvyyttä ei ole käytännössä ollut.

Richard Stanley myöntää maalaavansa akvarelleja omaksi ilokseen, mutta hän ei pidä perinteistä kuvataidekenttää kovin suuressa arvossa.

– Se perustuu enemmän nostalgiaan kuin uuden keksimiseen ja luomiseen. Jos ei ota riskejä, ei mene eteenpäin, eivätkä nuoret tule mukaan.

Stanleyn mukaan jatkuva kiinnostus uuteen teknologiaan ja vuorovaikutus nuoren sukupolven kanssa ovat pitäneet hänet vireänä.

– Nuorilla on ideoita, sekä hyviä että huonoja.

Hänen mielestään hedelmällisimpiin tuloksiin johtaa yleensä eri alojen asiantuntijoiden välinen dialogi, jossa syntyy uusia ajatuksia ja näkökulmia. Alojen sisällä kyse on liian usein oikeassa olemisen tarpeesta ja oman aseman puolustamisesta.

– Taide on pahimmillaan kuin uskonto. Sillä ei ole relevanssia nykyajassa, vaan vain koristeellinen funktio, Stanley arvioi.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat