Paikalliset

Tuberkuloosi vie kouluttamaan Somaliaan – tämä lapsipotilaan kohtalo oli vaikea paikka lääkärillekin

Tuberkuloosia hoitavia lääkäreitä kouluttava Porvoon sairaalan keuhkotautien poliklinikan ylilääkäri Tuuli Heinikari ja paikallinen lääkäri Hargeisassa Somalimaassa.

Lääkärin sosiaalinen vastuu ry

Pari vuotta Porvoon sairaalassa ylilääkärinä olleelle Tuuli Heinikarille kaupunki on ennestään tuttu. Keuhkotautien poliklinikan ylilääkäri aloitti sairaalauransa 2006 juuri Porvoossa. Aikomus oli erikoistua sisätauteihin.

– Minua pyydettiin keuhkopuolelle töihin ja sehän olikin hirveän innostavaa. Keuhkosairaudet ovat erikoisala, jossa lääkärinä pääsee tekemään erilaisia asioita, tutkimaan myös muuten terveiden ihmisten allergioita ja sairauksia keuhkosyöpiin asti.

Espoolaisen mielenkiinnon kohteeksi nousi tuberkuloosi jopa siinä määrin, että hän on nykyään asiantuntijana Lääkärin sosiaalinen vastuu -yhdistyksessä, ja kouluttaa lääkäreitä yksityisellä klinikalla Somaliassa.

 

Tuberkuloosilla on Suomessakin synkeä historiansa. Nykyään Suomessa harvinainen tauti on ollut hyvin kattava vielä viime vuosisadalla. Sairastunut yskii, on kuumeinen, laihtuu ja yöhikoilu on runsasta.

– Suomessa ilmenee enää parisen sataa sairastunutta vuosittain, mutta maailmanlaajuisesti tuberkuloosi on ollut yksi tappavimmista infektioista, Heinikari sanoo.

Ihmisestä toiseen tarttuvan tuberkuloositartunnan voi saada jo lapsuudessaan ja elää sen jälkeen aikuiseksi tietämättä sitä, että on kantaja. Piilevä eli latentti tuberkuloosi on oireeton.

– Tyypillisesti meillä on 1930–1940-luvulla syntynyt tubipotilas, jolla on piilevä tuberkuloosi. Kun elimistön puolustuskyky ja yleiskunto heikkenee esimerkiksi sairauden tai lääkityksen myötä, tuberkuloosi aktivoituu. Muualla maailmassa tuberkuloosia sairastavia on edelleen paljon. Sitä ilmenee meille tulevissa maahanmuuttajissa.

Kun Suomea koetteli 2015 mittava pakolaisvirta, THL:n johdolla varauduttiin myös meille harvinaisten, mutta maailmalla yleisempien erilaisten tartuntatautien hoitoon ja leviämisen ehkäisyyn. Heinikari oli asiantuntijoiden joukossa arvioimassa näitä asioita.

– Mitään suurta piikkiä tuberkiloositilastoissa ei kuitenkaan nähty.

 

Tuuli Heinikari on käynyt jo seitsemän kertaa Lääkärin sosiaalinen vastuu -yhdistyksen kautta kouluttamassa paikallisia lääkäreitä tuberkuloosipotilaiden hoidossa Somalimaassa Hargeisassa, joka on Somalian suurimpia kaupunkejä Mogadishun ohella. Yksi klinikka on Hargeisassa ja toinen Mogadishussa.

Mogadishussa on toinen samanlainen klinikka, mutta vapaaehtoistyötä tekevät eivät turvallisuussyistä käy siellä levottomuuksien vuoksi.

– Pohjoisemmassa on rauhallisempaa. Lauantaina lähden sinne taas. Seurailen vastaanottotoimintaa ja mietimme yhdessä, miten sitä voisi kehittää, mitä lääkärit tarvitsevat sinne. Uusimpia sinne saatuja tutkimusvälineitä ovat pienoisröntgenlaitteet, joilla pystytään ottamaan keuhkokuva.

 

Klinikan tarjoama ilmainen hoito on köyhälle väestölle iso asia. Maassa ei ole yhtenäistä terveydenhuoltojärjestelmää.

– Meidän klinikallamme siellä todetaan 700 tubia per vuosi, ja se on vain osa määrästä, minkä verran siellä on sairastuneita. Arviomme on, että hoitamattomia tuberkuloosipotilaita on paljon ja piilevänä väestössä vielä enemmän.

Heinikarin mukaan yleissivistys ja yleinen tietous terveysasioista ja sairauksien aiheuttajista on "aika vaihtelevaa". Uskomuksiin törmääminen on väistämätöntä.

– Somalia on islamistinen maa, mutta siellä on myös kansanuskomuksia. Paikallisille lääkäreille lääketieteen perusasiat ovat tuttuja. Haasteita on lähinnä potilaiden ja omaisten kohdalla: miten informoidaan tuberkuloosista ja sen hoitamisesta.

 

Ylilääkäri Heinikarin mieleen on jäänyt erityisesti yhden sairastuneen, 8-vuotiaan orpopojan kohtalo. Hän tuli klinikalle muusta syystä kuin tuberkuloosin vuoksi.

– Hän tuli hengenahdistuksen takia. Keuhkokuvista näimme, että hänellä on valtavan laaja sydän. Poika oli sairastanut angiinan ja saanut sen jälkitautina reumakuumeen, josta aiheutui sydänvika. Siihen hän oli kuolemassa, koska paikallisesti meillä ei ollut mitään tehtävissä hänen hyväkseen. Ei ollut paikkaa, minne sijoittaa. Suomessahan hän olisi ollut tehohoidossa Lastenklinikalla.

Lapsen kohtalon hyväksyminen oli Heinikarille vaikea paikka.

– Jouduin tekemään aika paljon töitä sen eteen, että hyväksyin kahdeksanvuotiaan kuolevan siksi, ettei hän ollut saanut antibioottia. Siinä onkin yksi motivaattorini tehdä tätä vapaaehtoistyötä: on se edes jonkinlainen tapa tasata tätä epätasa-arvoa.

Lääkäreiden vapaaehtoisjärjestö rahoittaa toimintansa järjestöiltä saamallaan tuella. Myös paikalliset tekevät työtä vapaaehtoisina ilman palkkaa, kuten Heinikari. Suomesta talkoissa on hänen lisäkseen tällä reissulla toinen lääkäri, laboratoriotyöntekijä ja projektin koordinaattori.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Synnytyssairaalassa tuberkuloosia – useat vauvat altistuneet tartunnalle13.3.2019 12.46
THL varoittaa: Antibioottiresistenssi on kasvava ongelma – Tautitaakka jo lähes yhtä suuri kuin influenssan, tuberkuloosin ja hivin yhteensä12.11.2018 10.10
Porvoolaisella opiskelijalla todettu tarttuva keuhkotuberkuloosi – parikymmentä altistunutta27.4.2018 15.47
Mies kuoli tuberkuloosiin – kymmeniä altistuneita tutkimuksiin2.10.2017 20.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat