Paikalliset

Talot kertovat: Periporvoolaiseen tapaan sähkön saamisestakin kiisteltiin, ensimmäinen sähkölaitos rakennettiin yksityisin varoin

Porvoolainen valokuvaaja Natalia Linsén kuvasi uuden komean sähkölaitoksen heti sen valmistuttua 1903.

Porvoon museo/kuva-arkisto

Kuten niin monet muutkin asiat Porvoossa, kesti sähköjen saaminen kaupunkiin aikanaan kauan. Kaikenlaisia kokeiluja toki oli tehty. Jokirannassa sijaitsee rakennus, jolla oli lopulta merkittävä rooli kaupungin valaisemisessa.

 

Suomen – ja koko Pohjoismaiden – ensimmäinen sähkölamppu sytytettiin Finlaysonin tehtaalla Tampereella vuonna 1882, vain vuotta myöhemmin, kun suuri yleisö oli ensimmäistä kertaa päässyt ihailemaan keksintöä Pariisin maailmannäyttelyssä. Porvoossa haluttiin olla ajan hermolla ja joen ranta yritettiin valaista 1884. Hanke jäi kuitenkin kokeiluksi.

Sen jälkeen kaupunki ei laittanut juurikaan tikkua ristiin kaupungin sähköistämiseksi. Keskusta-alueella oli käytössä öljyvalaisimia, joita pidettiin yleisesti kehnoina. Katuvaloista ja kaasun vaihtamisesta sähköön käytiin vilkasta keskustelua, mutta sähkö herätti vielä epäluottamusta. Asetyleenikaasua pidettiin sähköä parempana vaihtoehtona.

Pääkaupungissa mainostettiin valkoista, hajutonta ja kirkasta kaasua. Loviisassa suunniteltiin uutta kaasuvalaistusta, jota kuvailtiin vaarattomaksi, tasaiseksi ja miellyttäväksi. Porvooseenkin esitettiin rakennettavaksi omaa kaasulaitosta.

 

Koska kaupungin taholta asiat eivät ottaneet edetäkseen, sai Werner Söderström lopulta 1893 luvan perustaa kirjapainoonsa oman sähkölaitoksen, josta saattoi jakaa virtaa naapuritaloillekin.

Painotalon kellarissa oli höyrypannu, höyrykone ja suuri dynamo, josta vedettiin sähköjohtoja kaupungin muihin rakennuksiin. Koska kesällä näki muutenkin, syttyi ensimmäinen sähkövalo vasta saman vuoden syyskuussa. Valovirtaa jaettiin iltaisin kello 23 asti.

Kaduilla oli silti yhä kohtuuttoman pimeää. Vanhoista petroleumivaloista ei ollut tuikkuja kummemmiksi, mutta kiistely parhaasta energianlähteestä jatkui, eikä rahaakaan haluttu käyttää liikoja.

 

Lopulta tehtailija R.W. Ekblom ilmoitti maaliskuussa 1900 aikovansa perustaa kauppaneuvos Johan Askolinin kanssa sähköyhtiön Jokikadulle. Mukaan lähti joukko muita paikallisia liikemiehiä, ja yhteistuumin perustettiin yksityinen sähkölaitos Borgå elektriska ab. Laitoksen konttoriksi valmistui vuonna 1903 uusi komea jugendtalo osoitteeseen Jokikatu 22.

Kaupunki suhtautui hankkeeseen myötämielisesti ja antoi luvan pystyttää sähkötolppia, joita pitkin sähköjohtoja vedettiin. Kaupunkilaiset kiinnostuivat heti uudesta yhtiöstä. Kuuromykkäkoulun rehtori halusi vaihtaa Werner Söderströmiltä aikaisemmin hankkimansa – paljon heikomman – virran uuteen, ruotsinkielisen lyseon rehtori puolestaan kiitteli uuden sähkön hygieenisyyttä.

Myös kaupungintalolle vedettiin heti uusi sähköjohto. Yhä useampi koti sähköistyi.

 

Kaduilla oli silti edelleen hämärää. Sähköyhtiö ehdotti sähköistä katuvalaistusta jälleen tuloksetta 1905. Kaupungin rahatoimikunta halusi yhä uusia selvityksiä. Pohdittiin, että kaupunki voisi sähköistyä Strömsbergin koskivoimalla, mutta vaihtoehto todettiin pian riittämättömäksi.

Ongelma alkoi ratketa vasta 1911, jolloin kaupunki osti Jokikadun sähkölaitoksen. Saman vuoden joulukuussa kaupunkilaiset saivat vihdoin nähdä kaduilla sähkövaloja.

Tyytyväisiä ei oltu vieläkään. Kaupungin kehnosta valaistuksesta kirjoitettiin lehdissä runsaasti. Vielä 1923 käytettiin yleisesti kielikuvaa, jonka mukaan kaduilla vallitsi "Egyptin pimeys". Runoilija Hjalmar Procopé riimitteli, että "pimeä on niin pimeää, kuin vain Porvoossa voi olla". Vasta pari vuotta tämän kohun jälkeen valaistusteho kaksinkertaistettiin.

Kaikki Talot kertovat -sarjassa julkaistut artikkelit on sijoitettu alla olevaan karttaan. Klikkaa taloa, niin pääset lukemaan jutun sekä liikkumaan helposti tarinasta toiseen. 

Mikä talo?

Jokikatu 33

Porvoon sähkön kivinen jugendtalo valmistui vuonna 1903. Taloon muutti myös aikaisemmin Mannerheiminkadulla toiminut tupakkatehdas. Myöhemmin arvokiinteistön omisti Wsoy, jolta sen osti Kiinteistövälistystoimisto Volanen. Pasi Volanen peruskorjasi museoviraston valvoman kiinteistön. Tuolloin entisöitiin esimerkiksi porraskäytävien vanhat ornamentit.

Nykyään rakennus toimii asuintalona sekä liiketiloina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Jokiristeilyt tarjoavat vilvoittavan merituulen hyväilyä ja aikamatkan Porvoon historiaan: Joki ja sen saaristo ovat porvoolaisen teollisuuden ja kulttuurielämän kulmakiviä12.6.2019 07.00
Sata vuotta Porvoossa: Kaupungissa nähtiin eläviä kuvia jo varhain25.11.2017 08.45

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat