Kulttuuri

Birgitta Boucht kirjoitti Tusenbladin ensimmäisen version 12-vuotiaana

Birgitta Bouchtin teos Tusenblad, en kvinna som snubblar ei ole kannanotto eikä moraliteetti Suomen vanhustenhoidon nykytilasta, vaan kuvaus perheen ja suvun historian vaikutuksesta ihmisen elämään, mallista joka uusiutuu sukupolvesta toiseen äidistä tyttärelle.

Esko Riikonen

HELSINKI | – On hienoa, että Runeberg -palkintoehdokkaana on samaan aikaan kolme suomenruotsalaista kirjailijaa, sanoo Birgitta Boucht.

Runeberg-palkintoehdokkuus tuli Bouchtille yllätyksenä sen jälkeen, kun hän oli oikeastaan unohtanut koko asian. Hauska yhteensattuma palkintoehdokkuuden kanssa on, että hän on saanut Fredrika Runeberg -stipendin vuonna 1999.

Birgitta Boucht on helsinkiläinen kirjailija ja toimittaja, joka on osallistui 1970- ja 80-luvuilla aktiivisesti nais- ja rauhanliikkeen toimintaan, Hän sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon toiminnastaan vuonna 1985 Fredspostenin päätoimittajana.

Tänä päivänä Boucht sanoo olevansa kirjailija ja eläkeläinen. Hän on saanut ansioistaan valtion taiteilijaeläkkeen.

Bouchtin monipuoliseen kirjalliseen toimintaan kuuluu selkokirjallisuuden kehittäminen ja hän on kirjoittanut useita selkokirjoja. Hän lisäksi toiminut kirjoittajien kouluttajana 1970-luvulta lähtien.

Porvoo on hänelle tuttu kaupunki, sillä hän veti 1980-luvulla kirjoittajaryhmää Borgå medborgarinstitutissa ja on vieraillut useita kertoja vuosien varrella Benita Ahlnäsin vetämissä kirjailijailloissa.

Bouchtilla on ollut muutekin jo pitkään emotionaalinen side Porvooseen. Hän vietti nuorena kesää Sipoossa, jolloin huippuhetkiin kuului käynti polkupyörällä Porvoossa.

Runeberg -palkintoehdokkaana oleva romaani Tusenblad, en kvinna som snubblar kertoo vanhasta naisesta, joka kaatuu kotonaan kylpyammeeseen ja jää siihen yksin liikuntakyvyttömänä makaamaan. Tässä tilanteessa hänen mieleensä nousee monenlaisia muistoja vaikeasta lapsuudesta ja nuoruudesta.

Boucht sanoo olleensa aina kiinnostunut vanhoista ihmisistä ja vanhenemisesta. Ajatuksen vanhan naisen tarinan kirjoittamisesta hän sai jo 12-vuotiaana, jolloin hän kirjoitti sitä 10 sivua.

– Se oli kuitenkin liian rankka tehtävä. Siitä tuli hyvin surullinen teksti ja päätin, etten voi jatkaa. Aihe on ollut kuitenkin mielessä ja paperit tallessa.

Lopullisen inspiraation Tusenbladin kirjoittamisesta hän sai viime vuonna ilmestyneestä antologiasta Med ålderns rätt, jonka hän toimitti yhdessä kirjailija Tomas Mikael Bäckin kanssa. Siinä 21 henkilöä kirjoittaa ajatuksiaan vanhenemisesta, vanhuksiin suhtautumisesta ja kuolemasta.

– Se on viisas ja viehättävä kirja, josta olen ylpeä.

Tusenbladin taustalla on myös vanhuudesta kertova Ernest Hemingwayn Vanhus ja meri, jossa vanha mies taistelee veneessään hengestään ison kalan kanssa. Se on kuitenkin hyvin miehinen kirja ja Boucht päätyi kirjoittamaan naisesta.

Ei voi etukäteen määrätä, että nyt kirjoitan runoja, vaan ne tulevat sitten kun tulevat.
Lähtökohtana oli kylpyamme, joka oli analoginen Hemingwayn Santiago -nimisen vanhuksen veneen kanssa.

Tusenblad ei ole Bouchtin mukaan kannanotto eikä moraliteetti Suomen vanhustenhoidon nykytilasta, vaan kuvaus perheen ja suvun historian vaikutuksesta ihmisen elämään, mallista joka uusiutuu sukupolvesta toiseen äidistä tyttärelle.

Vaikka Tusenbladin tarina onkin surullinen, se ei ole kuitenkaan ahdistava. Tusenblad on lopulta selviytyjä.

– Tusenblad on elämässään vahva ja rohkea nainen, vaikka hänellä ei olekaan kunnianhimoa, eikä hän halua olla keskipisteessä.

Tusenbladin kohtalo jää kirjassa avoimeksi ja lukija saa itse kuvitella sen. Boucht kertoo saaneensa kirjasta palautetta, jossa lukija on kirjoittanut siihen onnellisen lopun, kuinka Tusenblad pelastetaan kylpyammeesta.

Birgitta Boucht kirjoittaa kirkasta ja puhdasta tekstiä ja tiivistää ilmaisunsa äärimmilleen. Hän ei voisi edes kuvitella kirjoittavansa laveita 600-sivuisia romaaneita.

Hän ei mielellään näytä keskeneräistä tekstiä kenellekään ja lopputulos edellyttää tarvittaessa useita versioita Ateljeekriitikkona hänellä on Thomas Mikael Bäck, jonka tekstejä hän puolestaan vastavuoroisesti lukee.

– Hyvä asia yhteistyössä on, että olemme niin erilaisia kirjailijoita.

Boucht on kirjoittanut myös useita runokokoelmia. Lyriikka on hänelle tärkeää, mutta sen kirjoittaminen on aivan eri asia kuin proosan.

– Ei voi etukäteen määrätä, että nyt kirjoitan runoja, vaan ne tulevat sitten kun tulevat. Liittyy kielen käyttöön, ettei joitakin asioita voi ilmaista muuten kuin runoissa, joihinkin tarvitaan enemmän sanoja.

Birgitta Boucht on toiminut kirjallisuuskriitikkona ja tietää, kuinka vaikeaa se on ja kuinka vakavasti kirjailijat ottavat kritiikin.

– Toivoisin silti, että kriitikot voisivat mennä vähän syvemmälle eikä sanoa vain, että kirja on hyvä tai huono.

Nuorten ruotsinkielisten kirjailijoiden on Bouchtin mielestä vaikea saada kirjojaan julkaistuksi, vaikka omakustanteiden julkaisu helpottunut ja uusia pienkustantamoja on syntynyt.

Tilanteeseen vaikuttaa myös kustannusalalla käynnissä oleva murros.

– Lisäksi Ruotsin kustantajien kiinnostus suomenruotsalaisiin kirjailijoihin on erittäin vähäistä, vaikka kieli on sama.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat paikalliset

Uusimmat

Luetuimmat