Toimitukselta

Arkipäivän transsi

Citymarket. Me istumme penkeillä. Syön jäätelöni muutamassa minuutissa, tyttö ei pidä kiirettä. En ole ikinä ennen istunut tässä. Olen pitänyt tätä vihoviimeisenä istumispaikkana. Nyt asetuimme tähän ilmastoinnin takia.

Ulkona tytön jäätelö valuisi jo sormille. Tästä näkee ovet ja tuulikaapin, näkee pelikoneet ja molemmat kärrypisteet. Kassat. Tulee tarkkailleeksi ihmistä, kun se astuu sisään kauppaan ja kun se ostoksineen poistuu kaupasta. Tullessa katse on utelias ja valpas, korvat pystyssä kuin oravalla. Me istumme näkymättömissä. Kenenkään silmät eivät pysähdy tähän kohtaan, eivät hissistä astujienkaan silmät.

Tässä tulokulmassa ei kenestäkään näy ahdistus. Kauppaan tullessa jokaisella on elämässä tarkoitus ja päämäärä. Aikooko ostaa, näpistää vai pelata rahapelejä, se ei näy katseesta. Se käy ruumiinkielestä ilmi siellä, mihin näiltä penkeiltä ei voi nähdä.

Tyttö on syönyt jäätelöään viisitoista minuuttia. Näen monta tuttua, mutta yksikään ei tervehdi. Näkevät sivusilmällä, olen varma siitä. Hyllyjen välissä vaihtaisimme muutaman hätäisen lauseen. Tähän ei voi pysähtyä sekunniksikaan. En minäkään pysähtyisi. Kun kerrankin on selkeä päämäärä, olisi hulluutta pysähtyä juuri ennen tavoitteen toteutumista.

Tytön hampaat nakertavat jo vohvelia. Aika hupenee uhkaavasti. Ei vielä, ei vielä, syö rauhassa, en halua ikinä lähteä tästä, en varsinkaan nyt, kun tapahtuu jotakin jännittävää. Mies viittoilee vartijaa auttamaan tallelokeron kanssa. Jännittävää on se, että mies puhuu kieltä, jota vartija ei ymmärrä. Ja kun vartija pyytää apua infopisteen työntekijältä, hän tekee sen elein ja katsein, ei käytä sanoja, vaikka toinen ne ymmärtäisi.

Minäkin osallistun. Tämä tarkkaileminen on osallistumista, alan miellyttävästi etääntyä. Olen sivullinen ja osallinen. Joku tervehtii kassalta ja se on miellyttävän yhdentekevää. Tyttö nuolee suklaisia sormiaan. Sanon, että nuole rauhassa, ei jäätelö ole mikään olemisen mittari. Me voimme istua tässä vaikka koko illan. Tyttö ei tarvitse enempiä selityksiä. Hän tarkkailee myös. Tarkkailemme yhdessä.

Ovet avautuvat ja sulkeutuvat, pelikoneet kilisevät. Ihmiset hymyilevät miellyttävästi ja ovat vakavia miellyttävästi. Täydet kauppakassit leijuvat ohi. Viimeiset rahansa pelannut vanhus tanssahtelee.

Istukaa, olkaa hyvät. Vielä yksi paikka olisi vapaana tässä kiireen katvepaikassa, vartijan, kassatyöntekijöiden ja infopisteen pyhässä kolminaisuudessa. Heidän äärimmilleen rytmitetty työskentelynsä on sivutuotteena synnyttänyt tällaisen turvallisen tilan.

Ovet avautuvat ja sulkeutuvat. Vartija lähtee kohti yläkertaa. Me astumme ovista, astumme viileinä ja levänneinä iltapäivän kuumuuteen.

Kirjoittaja on porvoolainen kirjailija.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet