Toimitukselta

Miten minusta tuli minä?

Kollega kirjoitti taannoin kesätöistään. Muistelenpa tässä omia kouluajan kesähommia minäkin.

Vahvatahtoinen äitini määräsi minut koulussa matematiikkalinjalle, vaikka matikka ei kiinnostanut, enkä sitä ymmärtänyt ikinä. Tuo väärä linjavalinta tuli tehtyä, mutta sen jälkeen sain tahtoni takaisin.

Äiti vaikutti vielä vahvasti, kun menin Strömbergin Pitäjänmäen tehtaalle hienomekaanikko-osastolle kesätöihin 15-vuotiaana. Minusta ajateltiin insinööriä. Enoni oli siellä töissä.

Työpisteeni oli ison ikkunan ääressä auringon puolella. Tehtäväni oli korjata jonkun insinöörin virhe ja korjata satoja ohjauspaneeleita seuraavasti: Sahasin millin teräslevyyn uudet aukot ja aukkojen paikalle uudet levyt päinvastoin. Ette varmaankaan ymmärrä mitä tein, en minäkään.

Muistan istuskelleeni vessassa aika pitkään, koska siellä oli vilpoista. Mieliinpainuvin hetki oli kun sain pikku tilistäni muutaman kerran kuussa ostettua pullon Ananas Palmaa. Se oli ihanaa.

Koulussa olin vetelys. Opin kuitenkin hyvin englannin kieliopin, koska opettaja on harvinaisen pelottava. Hän olikin olympiauimari Kari Haaviston tiukka äiti Mirjami.

Ruotsin kieliopin taas opin hyvin päinvastaisesta syystä. Opettajani oli maailman kaunein nainen. Myöhemmin kansanedustaja ja puhemies Elsi Hetemäki. Vain vaimoni on yhtä kaunis. Ruotsi oli siis hurmaruotsia, englanti pelkoenglantia ja matikka pakkomatikkaa.

Myös matikan maikkani oli hyvin pelottava, mutta tämäkään ominaisuus ei saanut minua oppimaan matematiikkaa. Piti luntata. Siinä auttoi Tuure Junnilan poika Heikki.

Pelottava oli myös koulumme rehtori, kouluneuvos, ministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Jussi Saukkonen. Löysin ruokalassa lihasopastani palan sian kamaraa, joka oli huolimattomasti kaltattu. Näin sian karvoitusta. En keksinyt muutakaan konstia kuin ampua kamaranpalanen lusikalla kohti ruokalan pylvästä. Pahaksi onnekseen pelottava rehtorimme oli astunut lentoradalle! Koko pöydän pojat komennettiin riviin ja kuulustelu alkoi. Sinäkö heitit ruokaa? Eipä minussa ollut miestä tunnustaa rikostani. Koko pöydällinen istui jälki-istunnossa.

Talvella jaoin Munkkiniemessä Nya Presseniä ja Kauppalehteä, satoi tai paistoi. Näitä lehtiä tuikkailin mm. Klaus Wariksen, Tauno Angervon, Tuure Junnilan jne. luukkuihin. Nya Pressen kuoli lukijoiden puutteeseen. Kauppalehteä uskon auttaneeni menestykseen vuosia myöhemmin.

Edellämainittu äitini hommasi minut kahdeksi kesäksi ruotsalaiselle Pohjanmaalle oppimaan tuon seudun kamalaa kieltä ja sen jälkeen kahdeksi kesäksi kielikylpyyn Ruotsiin.

Johtajantaitojani pääsin kehittämään kahden lapsukaisen ja minun työryhmässä. Avustajat tarjosivat minkinpennun takajalkaa piikitettäväksi ja minä piikitin tuhatkunta pentua penikkatautia vastaan.

Inhimillinen ongelma muodostui siitä, että narttupennun virtsasuihku tuli hännän alta ja uroksen mahan keskiosasta. Suihku lensi siis minne sattui. Ja se johti siihen, että illalla tansseissa haisin kamalalle. Nirppanokat Ruotsin friidut jättivät jopa lattialle solkkaamaan ruotsiani.

Näistä aineksista on itsetuntoni rakennettu.

LAURI HELVE

Kirjoittaja on lehdistöneuvos, eläkkeellä paristakin päätoimittajan hommasta. Asunut enimmäkseen Porvoossa vuodesta 1994.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet