Toimitukselta

Kannattavaa sähellystä

Koulujen alkamisen jälkeen moni huoltaja on viettänyt arki-iltojaan lastensa uusia kirjoja muovittaen. Tämä homma taitaa perheissä useimmiten langeta äitien harteille. Vaikka olen ollut aikoinaan kirjastossakin työelämään tutustumassa useaan otteeseen ja siellä päällystyksen saloihin tutustunut jo nuorena, tuntuu aina yhtä tuskalliselta taistella tarramuovia kirjojen päälle. Etenkin nyt hellepäivinä ei millään meinannut saada kirjojen pintoja siistiin kuntoon. Ilmakupruja tuli kannet täyteen. Kun olin onnistunut taas säheltämään jollain käsittämättömällä tavalla uuden opuksen aivan solmuun ja liimatuksi kannet melkein kiinni kunnon tiiviiksi paketiksi, tokaisi kuopukseni siinä vieressä seuratessaan, että kannattaisiko koko homma jättää tekemättä.

Jälkikasvulleni kyllä myönsin, että mielessä on asia monta kertaa käynyt ja nostan hattua sellaisille äideille, joilla on oman kahden sijaan useampi kouluikäinen lapsi ja silti jaksaa päällystää kaikkien kirjat. Mutta toisaalta on syynsä, miksi nimenomaan muovitusta painotetaan kouluissa. Ei oman kyläkoulun opettaja ihan huvikseen kirjoituta oikein läksyvihkoon koteihin muistutusta asiasta.

Kouluissa kierrätetään useimmiten tekstikirjoja. Olen kuullut, että joissakin kunnissa on niin tiukkaa, että jopa tehtäväkirjoja kierrätetään eikä niihin saa oppilaat tehdä mitään merkintöjä vaan kaikki kirjoitetaan vihkoihin, mikä taas on aivan älytöntä touhua.

Kunnissa oppikirja- ja muut tarvikekustannukset ovat sivistyspuolella yksi suurimmista menoeristä henkilöstö- ja palvelujenostokulujen jälkeen. Yhden kirjan hinta vaihtelee parista kympistä viiteenkymmeneen euroon. Kirjojen lisäksi koulujen tulee ostaa kirjasarjaa varten oma lisenssinsä oppikirjojen sähköiseen materiaaliin.

Useimmiten on käynyt niin, että käyttöoikeuksista johtuviin lisämenoihin ei ole annettu sivistyspuolelle lisää resursseja, vaan päinvastoin. Kuntien huonon taloustilanteen vuoksi säästetään joka vuosi entisestään kirjamäärärahoista, vaikka samaan aikaa kirjojen hinnat vain jatkavat nousemistaan.

Opettajan työssä on lisäksi huomannut, että tietyllä rakenteella olevat kirjat ja jonkun tietyn kirjasarjan tuotteet eivät useimmiten kestä kierrättämistä. Kirjojen kannen nidonta pettää ja teoksesta tulee sen jälkeen nopeasti ”irtosivupainos”. Valitettavasti parannusta asiaan tuskin on tulossa, koska onhan kustantajille kertakäyttökirjan myyminen tuottavampaa kuin pitempään kestävän.

Mitä useamman vuoden kirja voidaan kierrättää, sitä enemmän säästetään. Vuosittain säästöä kertyy riippuen koulun koosta tuhansista kymmeniin tuhansiin euroihin. Siitä saa resursseja jo vaikka mihin muuhun kunnan toimintaan ihan mukavasti. Sen vuoksi kannattaa lasten oppikirjoihin äheltää päällykset, oli ne sitten kontaktimuovia tai vaikka sanomalehti- tai hyllypaperista taitetut suojukset.

PIA SÄÄSKI

Kirjoittaja on askolalainen opettaja ja kunnanvaltuutettu (vas

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet