Eero Heinäluoma

Kallion friidu

Presidentin roolista, asemasta ja koko instituution tarpeellisuudesta on käyty aika ajoin kiivastakin keskustelua.

Presidentti Koivisto käynnisti ylipitkän Kekkosen valtakauden jälkeen presidentin sisäpoliittisen vallan riisumisen vuonna 1982 korostamalla eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen asemaa. Tämä periaate sisällytettiin vuoden 2000 perustuslakiuudistukseen.

Koivisto halusi kuitenkin säilyttää presidentillä roolia päätöksenteossa ja erityisesti ulkopolitiikan johtamisessa.

Puhuessani hänen kanssaan vuonna 2009 kokeneen valtiomiehen perustelu oli yksinkertainen. Kaikkea valtaa ei pidä keskittää, ei myöskään pääministerin käsiin.

Koiviston viisaudesta huolimatta moni tutkija, toimittaja ja poliitikko vaati 2000-luvulla presidentin siipien täydellistä leikkaamista. 

Presidentti Halosta pilkattiin kahdentoista vuoden ajan siitä, että ”hän puolusti omaa valtaansa”.  Halosen sitkeys säilytti presidentillä ulkopoliittisen johtajuuden vuoden 2011 perustuslain muutoksissa.

Presidentti Niinistön sukkulointi Venäjällä ja Ukrainassa on hyvä esimerkki presidentti-instituution toimintamahdollisuuksista. Presidentillä oli mahdollisuus käyttää aikaa tilanteen selvittämiseen, vierailujen valmisteluun ja jälkihoitoon. 

Presidentti Niinistön aikana instituution kritiikki on ohentunut. Olisiko ollut niin, että osaa kritisoijista harmittikin enemmän Halosen poliittinen tausta, kuin itse asia?

 Presidenttiä tarvitaan juuri ulkopolitiikan alueella.

Ulkopolitiikassa korostuu pitkäjänteisyys. Pienelle maalle on eduksi, jos ulkopolitiikan linjan taakse voidaan kokoontua yli puoluerajojen. Sitäkin presidentin johtorooli palvelee – hänen politiikkaansa on oppositionkin helpompi tukea kuin ”väärän” hallituksen linjauksia.

Olisiko jo siis aika antaa presidentti Haloselle tunnustusta?

Ilman Kallion friidun sitkeyttä ja periksiantamattomuutta perustuslain uudistuksessa emme olisi nähneet myöskään presidentti Niinistön Venäjän ja Ukrainan matkaa. Niinistö olisi saanut istua kaikessa rauhassa Kultarannan aurinkotuolilla ja lukea lehdistä, miten Ukrainan kriisi kulkee.

Eero Heinäluoma

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet