Geo Stenius

Suomi ja Israel

Viisikymmentä vuotta sitten vietin kesän Israelissa kibbutsilla auttamassa äärettömien perunapeltojen sadon korjaamisessa. Syyni lähteä Israeliin oli pelkästään taloudellinen. Näin saattoi minimikustannuksilla viettää kesälomansa ulkomailla, tavata muita nuoria, vähän nähdä maailmaa. Mutta muistan myös, että oli olemassa jonkinlainen suomalaistaustainen sympatia tätä pientä valtiota kohtaan. Pieni maa ison itänaapurin varjossa.

Gazan nykyinen aseellinen selkkaus on kohta jatkunut kahden kuukauden ajan. Voin olla väärässä, mutta minulla on tunne, että suomalaiset ovat olleet aika varovaisia kommentoimaan Israelin ja Hamasin välistä sotaa. Osittain se johtuu varmaan siitä, että islamistinen Hamas ei herätä paljon sympatiaa, mutta osittain varmaan myös siitä, että Israel monien suomalaisten mielestä edelleen on vähän samanlainen kuin Suomi, maa jonka turvallisuus on jatkuvasti uhattu. Ainakin jollain tavoin.

Oman lukunsa muodostavat myös eräät uskovaiset, jotka tosiseikoista välittämättä eivät näe mitään ongelmia siinä, että eräs maailman nykyaikaisimmista sotakoneistoista jyrää alkeellisesti aseistetun kansan kodit, tiet, koulut ja sairaalat tappaen sadoittain naisia ja lapsia. Ja vielä väittäen sen sotilaallisesti välttämättömäksi. Olisin toivonut, että joku kirkkojemme monista moraalisesti korkeatasoisista edustajista olisi reagoinut.

Israelin valtio syntyi sekavassa maailmantilanteessa, enkä ryhdy tässä ruotimaan sitä prosessia. Se että Israelilla on tänä päivänä täysi oikeus olemassaololleen, on selvää. Mutta yhtä selvä on, tai pitäisi olla, että myös palestiinalaisilla on oikeus omaan valtioon ja rauhaan. Mitään kehitystä siihen suuntaan ei ole näkyvissä.

Päinvastoin. Israel saartaa Gazan, valvoo kuka sinne menee ja kuka sieltä tulee ulos. Valvoo kaupan ja merenkulun. Kieltää kaiken, jonka avulla alueen ihmiset voisivat elää siedettävän elämän, voisivat uneksia normaalista tulevaisuudesta. Tästä syntyy Hamasin vastarinta.

Jordanjoen länsipuolelle Israel on siirtänyt 600 000 ihmistä asutuksiin, joiden tarkoitus on tehdä palestiinalaisen valtion perustaminen vaikeaksi, ellei mahdottomaksi. Pääministeri Netanjahu julkaisi hiljattain suunnitelmat alueen pitämisestä jatkossakin Israelin lopullisessa valvonnassa.

Kun arabinuoret kesän alussa tappoivat kolme israelilaisnuorta, heidän kotinsa räjäytettiin, vaikka heitä ei vielä ole edes tuomittu. Tuomio annetaan sotilastuomioistuimessa, kun kaikki osalliset on saatu kiinni. Sen sijaan, kun israelilaiset polttivat elävältä arabinuoren, heidän kotiaan ei ole räjäytetty (koska on kyseessä yksittäistapaus) ja heidät tuomitaan tavallisen oikeuskäsittelyn jälkeen. Netissä voi katsella kuinka israelilaispoliisit hakkaavat poltetun arabipojan serkun henkihieveriin hänen osallistuttuaan rauhanomaiseen mielenosoitukseen serkkunsa surmaamisen johdosta.

Niin sanotussa Lähi-Idän ainoassa demokraattisessa valtiossa saa parlamentin jäsen Ayelet Shaked esittää mielipiteenään, että kaikki palestiinalaisäidit tulisi tappaa, koska he synnyttävät käärmeitä.

Nyt monet niin kutsutut liberaalit juutalaiset sionistit kirjoittavat maailman lehtiin yhä epätoivoisempia vetoomuksia Israelin hallitukselle sen politiikan muuttamiseksi. Monet heistä ovat luopuneet toivosta rauhanomaisen ratkaisun saavuttamisesta.

Suomessa olemme hiljaa. Toivoisin, että täälläkin keskusteltaisiin, hankittaisin tietoja, painostaisimme Israelia katsomaan itseään peilistä. Kuva muuttuu yhä rumemmaksi. Pieni maa ison itänaapurin varjossa on poissa.

Kirjoittaja on Porvoon Emäsalossa asuva toimittaja.

Geo Stenius

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet