Kimmo Kajaste

Kunnan keksittävä itsensä uudelleen

Riippumatta siitä, minkä verran valtaa ja vastuuta liikkuu kunnista poispäin ja siitä, millaiseksi sosiaali- ja terveyshuollon rakennemuutos loppujen lopuksi käytännössä muotoutuu, säilyy kuntalaisista huolehtiminen kunnan perustehtävänä.

Taannoin kirjoitin laajalle levinneen kirjasen ”Kunta - ihmisten yhteisö”. Juuri ihminen toiminnan kohteena ja toimijana omassa yhteisössään on jatkossakin kunnallishallinnon ydin.

Kunta, sen työntekijät, virkaihmiset, koko kunnan hallinto poliittisine päättäjineen on palvelua ja vain palvelua varten. Tuon kun kaikki vielä muistaisivat.

Kunnissa on aina kyse kanssaihmisistä, palvelujen oikea-aikaisesta saatavilla olosta ja henkisen ja fyysisen turvallisuuden takaamisesta.

Perustellusti voi sanoa, että maamme paikallishallinnon perusyksikkö, kunta, täyttää tuota pikaa, helmikuun kuudentena, 150 vuotta.

Itsehallintomme perusajatus on, että kansa nähdään vallan lähteenä. Juridisesti ajatellen itsehallinto on vapautta toimia ilman yksityiskohtaisesti ohjaavia säädöksiä.

Työpöydälläni aina olevaan Suomen perustuslakiin tuo vankka ja vanha periaate on kirjattu seuraavasti: ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.”

Edustuksellisessa demokratiassamme kansalaiset valitsevat päättäjät ja he ovat vastuussa koko kunnan asujaimistolle.

Nykyisessä taloudellisessa ja jatkuvan epävarmuuden tilassa tarvitaan kunnissa joustavuutta ja ennakkoluulottomuutta, innovaatioita ja uudenlaisia toimintamalleja, palvelujen erilaisia taloudellisia toteuttamistapoja yhteistyön ilmapiirissä.

Tarvitaan sähköisten palvelujen voimakasta kehittämistä, strategista ajattelua ja toimivaa konsernihallintoa, tavoitetietoista johtamista ja kokonaisuuksien hallintaa - järjen käyttöä ja tarkkaa taloutta.

Kunnan on suorastaan keksittävä itsensä uudelleen.

Samalla sen on vahvistettava itsehallintoansa suuntaamalla resurssinsa niihin tehtäviin, jotka sille vielä myllerrysten ja muutosten jälkeenkin kuuluvat.

Muutos on siis hyväksyttävä, totunnaiset ajatukset ja käsitykset hylättävä ja toimintatavat uudistettava, jotta valinnanmahdollisuuksia ja hyvinvointia riittää kaikille.

Remontin ja uusajattelun tarve on suuri. Mahdollisuudet on oivallettava. Siinä piilee kunkin kunnan tuleva vahvuus.

Kuntien uudistumiskyvystä tulee paljolti riippumaan se, kuinka kansalaisten luottamus järjestelmään säilyy.

Vahvojen peruskuntien synty edellyttää kuntien oman toimeliaisuuden lisäksi kuntien tehtäviin liittyvän lainsäädännön ja eriasteisen valvonnan, ohjauksen ja raportointipakkojen läpikäyntiä sekä velvoitteiden ja normien purkamista – myös käytännössä.

Yksinkertaisesti: kuntauudistusta ja sitä tukevaa lainsäädäntöä on jatkettava. Kuntien yhteistyötä tarvitaan, mutta myös vahvoja peruskuntia ja sen seurauksena kuntaliitoksiakin.

Yhdessä ja mieluiten aina tarpeellisessa konsensuksessa on 150-vuotiaan kunnallishallintomme ja kuntien määriteltävä tarkoin tehtävänsä, löydettävä uusi sisältö ja uudistettava toimintansa perusta itsehallinnollisena yhteisönä.

Kirjoittaja on maakuntaneuvos ja työskennellyt mm. Suomen Kaupunkiliiton viestinnästä ja Suomen Kuntaliiton yhteiskuntasuhteista vastanneena päällikkönä.

Kimmo Kajaste

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet