Kaj Bärlund

Soinin soolo

Maanmainiossa Ruben Stillerin Pressiklubissa Timo Soini sai puolentunnin henkilöesittelyn sangen ihailevien mediaihmisten saattelemana. Ulkoministeriyden ohella tämä oli varmaan populistijohtajalle eräs kohokohta. Soini on nyt hyväksytty valtiomies. Kuka olisi uskonut kymmenen vuotta sitten.

Populismia voi luonnehtia tavaksi miellyttää ihmisiä heidän ennakkoluulojaan ja harhakäsityksiään myötäilemällä. Suomalaisen populismin isä Veikko Vennamo riitaantui 1950-luvun lopulla silloisen maalaisliiton kanssa ja perusti Suomen Maaseudun Puolueen SMP. Kun Veikon vähemmän vastustusta herättänyt poika Pekka otti puolueen johdon, SMP:stä tuli hallituskelpoinen. Niinpä Pekka istui ministerinä vielä kun itse tulin hallitukseen 1987, mutta parhaan populistisen teränsä jo menettäneenä – puolue kuihtui pian olemattomiin.

Nuori Timo Soini tarttui SMP:n raunioihin ja lähti elvyttämään populismia uudessa poliittisessa ympäristössä. Yleinen tyytymättömyyssanoma ei meinannut millään ottaa tulta nimenmuutoksesta huolimatta ennen kuin maahanmuutto, teollisuuden rakenne muutos ja EU rupesivat herättämään vastakaikua.

Nyt kun puolueella on takanaan vuoden mittainen vastuunkanto hallituksessa huomaa selvästi miten vaikea vastuuasema on. Kun on menestytty haukkumalla muita, on itse aseeton kun muut haukkuvat itseään. Erityisen selkeästi tämä näkyy ministerin asemasta nauttivassa entisessä karismaattisessa puoluejohtajassa, roolin vaihdos on huikea.

Ja kun arkitodellisuuden hyökyaalto on tavoittanut populismin haavemaailman, ei voi odottaa muuta kuin pettymyksiä. Ainoastaan joka viides persukannattaja on tyytyväinen puolueen hallituspolitiikkaan.

Timo Soini on lähes omatoimisesti tuonut puolueen tähän pisteeseen, ja itsensä omaan henkilökohtaiseen poliittiseen päämääräänsä. Tästä ei ole enää paluuta puhtaan populismin helppoon elämään, takki on tahraantunut. Eikä puolueen isän suuriin saappaisiin ole mitat täyttävää seuraajaa. Populismi saattaa jatkossakin elää ja vaikuttaa Suomen politiikassa, mutta sen airut ei voi enää olla Timo Soini, tuskin koko puoluekaan. Tämän populistisen liikkeen looginen loppu häämöttää.

Kaj Bärlund

Kirjoittaja on ministeri

Kaj Bärlund

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet