Kaj Bärlund

Ainutlaatuinen kiemura

Rkp:n europarlamentaarikko Nils ”Nicke” Torvalds on Suomen politiikan erikoisimpia outolintuja. Hesarin äskeisessä haastattelussa toimittaja hipaisee ilmiötä. ”Vauhdikkaassa nuoruudessaan Nils Torvalds oli päätoimittaja Suomen kommunistisen puolueen ruotsinkielisen vähemmistön Arbetartidningen Enhet -lehdessä. Torvaldsin päätyminen ruotsalaiseen kansanpuolueeseen herätti alussa ihmetystä”.

Jouduin erityisesti 70-luvulla ja 80-luvun alussa taittamaan peistä Torvaldsin kanssa ruotsinkielisten demareiden poliitikkona. Kommunistipuolueen vähemmistöläisenä hän edusti aivan erityisen kärjekästä demarivastaisuutta. Mies oli niin sanottujen taistolaisten ytimessä ja kävi terästämässä aatettaan muun muassa Neuvostoliiton kommunistipuolueen kursseilla Moskovassa. Siihen aikaan leikki oli kaukana vasemmistopolitiikassa.

Demarit ja kommunistit kävivät ankaraa kamppailua työväenliikkeen johdosta, erityisen tosissaan kilpailtiin mahtavan Metallityöväenliiton hallinnasta. 70-luvun alun liittokokousvaaleissa demarit säilyttivät vaivoin enemmistöaseman. Jos olisi käynyt toisin, mitä Torvalds ja kumppanit olisivatkaan saaneet aikaan?

Itä-Euroopan maista oli jo silloin paljon tietoa. 1950-luvun alusta alkaen protestit kommunistihallintoa vastaan kiihtyivät ja johtivat 60-luvulla Neuvostoliiton aseellisen väliintuloon Unkarissa ja Tsekkoslovakiassa. Näissä oloissa Torvalds jatkoi aatteen kauppaamista Suomessa, eikä suinkaan riviedustajana vaan ”leipäpappina” SKP:n stalinistisen vähemmistön edustajana. 1982 Torvalds valittiin SKP:n keskuskomitean jäseneksi. Vauhdikkuus jatkui parikymmentä vuotta Torvaldsin neljänkymmenen ikävuoden nurkille.

Ainakin minulle tuli yllätyksenä että Torvalds liittyi kymmenen vuotta sitten porvarilliseen Rkp:hen. Ei ole kaukaa haettu että ”Nicke” aikoinaan innostui äärivasemmistolaisuudesta osin protestina kotinsa rkp-läisyyteen. Isä Ole oli tunnettu rkp-läinen vaikuttaja, muun muassa Åbo Underrättelser -lehden päätoimittajana. Nils Torvaldsin näyttävä ura vanhoilla päivillään rkp:ssä oli kaiken tapahtuneen jälkeen suomalaisen politiikan lähes ainutlaatuinen kiemura. Taisi isän maine olla käyttökelpoista valuuttaa. Pojalle annettiin hänen raskaat poliittiset syntinsä anteeksi.

Kaj Bärlund

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet