Geo Stenius

Sadan vuoden yksinäisyys

Ensi viikolla juhlimme maamme satavuotista itsenäisyyttä. Joulukuun kuudentena päivänä vuonna 1917 maapäivät hyväksyi, sosialistien vastaehdotuksesta huolimatta, julistuksen Suomen itsenäisyydestä. Venäjän keisari Aleksanteri I oli jo melkein sata vuotta aikaisemmin Porvoon maapäivillä nostanut Suomen ”kansakuntien joukkoon”, mutta sinne emme silloin päässeet. Identiteetti oli pirstoutunut, suomenkielen asema heikko ja maantieteellinen sijainti eristynyt.

Autonomiaa vaarantavista uhkista huolimatta suuri osa maamme poliittisesta eliitistä kannatti loppuun asti Suomen pitämistä osana keisarikuntaa. Maailmansota ja Venäjän vallankumous johtivat kuitenkin korttien täydelliseen uusjakoon.

Itsenäisyyden jälkeen pitkän matkan juoksijamme yrittivät juosta Suomea maailmankartalle, vaihtelevalla menestyksellä. Talvisota, sotakorvaukset, suomettuminen, nostivat kaikki maatamme hieman laajempaan kansainväliseen tietoisuuteen, mutta yleisesti ottaen Suomen globaalinen yksinäisyys jatkui pitkään itsenäistymisen jälkeen. Syy ei ollut pelkästään omamme, asemamme idän ja lännen puristuksessa ei ollut kadehdittava. Yksinäisyys hellitti hitaasti.

Neuvostoliiton kaatuminen antoi meille mahdollisuuden murtaa yksinäisyyden kahleet. Liityimme Euroopan unioniin, istuimme niissä pöydissä, missä päätöksiä tehtiin. Ainoana pohjoismaana otimme euron käyttöön.

Näytti siis hyvältä, oli nokiat ja kaikkea.

Mutta epäilen, että olemme suuntaamassa kohti uutta yksinäisyyttä.

Euroopan unioni kaipaa uudistumista. Suomen panos liikkuu korulauseiden tasolla. Outo kansallismielisyys on hiipinyt politiikkaan, kielitaitomme yksipuolistuu, opetukseen ei panosteta riittävästi, muukalaisia vieroksutaan ja niin edelleen. Hieman surulliselta kuulostava yksinäisyys on muuttumassa ahdistavaksi kansallismielisyydeksi.

On luonnollista, että kansakunta tällaisen juhlavuoden aikana kääntyy katsomaan historiaansa ja menneisyyttään. Olisi kuitenkin toivottavaa, että menneiden tapahtumien analysointi johtaisi vakavampaan historiamme syiden ja seurauksien pohdiskeluun. Sen analyysin lopputuloksena ei voi olla mikään muu kuin, että Suomen pitää varoa eristäytymistä kaikin keinoin.

Geo Stenius

Geo Stenius

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet