Venäjän kuopattu vallankumous

Suuren sosialistisen vallankumouksen satavuotisjuhlaa on Venäjällä vietetty sordiino päällä. Toki kumouksen synnyttämä järjestelmä kaatui jo yli 20 vuotta sitten, mutta oli se kuitenkin historiallinen tapahtuma joka järisytti Venäjää ja osaa muuta maailmaa. Mao Tse Tungin Kiina ja Ho Chi Minhin Vietnam ovat vain pari esimerkkiä. Kumous – tai jos niin halutaan, kaappaus – oli toisaalta erikoinen tapahtuma. On arvioitu että bolshevikki-kommunisteilla oli siihen aikaan Venäjällä noin 10 000 aktiivikannattajaa, mikä oli mitätön määrä kymmenien miljoonien ihmisten valtakunnassa. Joukko oli kuitenkin paremmin johdettu kuin sen lukuisat eri kilpailijat hajoavassa tsaarin imperiumissa.

Kommunistinen ryhmittymä oli harvinaisen heikosti valmistautunut vallan ottoon. Lenin oli johtava ideologi, mutta oli pitkään kirjoittanut kirjasiaan rauhallisessa maanpaossa Sveitsissä. Stalin, Trotski ja monet muut olivat ammattivallankumouksellisia, jotka olivat viettäneet paljon aikaa tsaarin vankileireillä Siperiassa. Tulevan kommunistihallinnon johtajista kukaan ei ollut voinut hankkia hallinnollista johtokokemusta. Puolueella ei myöskään ollut juuri aavistusta talouspolitiikasta. Trotski perusti tehokkaan Puna Armeijan tyhjästä. Sen avulla päästiin valtaan ja pysyttiin siinä. Häikäilemätön väkivalta oli kommunistien valtti, joka tuli leimaamaan koko hallintoa ja politiikkaa Stalinin vainoharhaisia puhdistuksia myöten.

Ulkopuolisille kommunistihallinnon romahtaminen ei ollut helppo ennakoida. Vallankumouksen 70-vuotisjuhlallisuuksissa 1987 Punainen tori oli tulvillaan toinen toistaan mahtavampia sotakoneita ja liehuvia punalippuja. Mihail Gorbatshov oli johtaja, lupaava uudistaja ja lännen suosikkikommunisti. Neljä vuotta myöhemmin kaikki oli muuttunut tuhkaksi ja kaaokseksi.

Putinin Venäjä on kaikkein vähiten vallankumouksellinen maa. Vakaus ja kansallinen uskollisuus on kaiken keskiössä. Taloudessa ollaan edelleen lähinnä valtavien raaka-ainevarojen varassa. Niitä riittää, mutta onko tämä tarpeeksi uusien kumouksien estämiseksi jatkossa. Venäjän historian levottomassa jatkumossa lokakuun vallankumouksen jälkeinen aika edustaa dramatiikkaa ja myllerrystä, mutta uskottavaa linjaa tulevaisuuteen on vaikea vetää.

Kaj Bärlund

Kirjoittaja on ministeri.