Mika Laurila

Liian vähän tarpeeksi

Kaksi retkeilijää kohtasi Sondbyssä leijonan. Toinen ryntäsi suoraan pakoon, mutta toinen otti repustaan lenkkarit ja vaihtoi saappaansa niihin. Pian hän jo saavutti saapasjalan.

”Et kai sä luule, että pääset noilla leijonaa karkuun?” kysyi edelleen saappaissaan lompsinut vaeltaja.

”En, mutta mulle riittääkin se, että olen sinua nopeampi”, vastasi lenkkarijalka ja juoksi ohitse.

Vertailu on yleinen tapa määrittää, onko jokin asia hyvin tai huonosti. Ei tarvitse kuin kaivaa esille paljon puhutut Pisa-tulokset tai vuoden urheilijan valinta, niin keskustelu saadaan käyntiin.

Vaikeampi kysymys on se, mikä on tarpeeksi.

Meillä on Nooralotta Nezirin kaltaisia huippu-urheilijoita, jotka ajautuvat ylikuntoon joten ei liene ihme, että osalla nuorista harrastajapalloilijoistakin havaitaan rasitusvammoja molemmista polvista jo ennen rippikouluikää. Tarpeeksi tarkoittaa liian usein samaa kuin liikaa.

Yhtälön surullinen lauseke on se, että usein joku muu kertoo meille, mikä on tarpeeksi. Vaikka se olisikin liikaa. Tai liian vähän. On rimaa, keppiä ja porkkanaa.

Alkoholi, jos mikä on suomalaiselle tyypillinen hävitty haaste, kun puhutaan siitä mikä on tarpeeksi. Joskus kaksi on liikaa, mutta kolme onkin sitten jo liian vähän.

Matemaattisesti mitatut rajat ovat rutiini-ihmisille riittävyyden mittareita. Unta 7 h 45 min täysin pimeässä 16°C -huoneessa. 20 000 askelta päivittäin. Mutta tämäkin riittävyyteen pyrkiminen kääntyy stressiksi, kun sitten yhtenä yönä unta ei saakaan kuin kuusi tuntia. Riittävyys on eri asia kuin täydellisyys.

Yhteishaku asettaa pian abiturientit ja ysiluokkalaiset jonoon. Jokainen saa kyllä ihan omat kirjain- tai numerorivinsä, mutta lopulta niitä käytetään vertailussa ja kisassa jatko-opiskelupaikoista. Vasta kesä kertoo nuorelle, oliko hän tarpeeksi – oliko hän se, joka juoksi leijonaa pakoon lenkkareilla.

Vaatimattomuus ja kateus yhdessä piiloperfektionismin kanssa on kuin happoa, joka sumentaa näkemästä sen, mikä on riittävästi, kylliksi. Ei aina tarvitse aina menestyä. Eikä kukaan epäonnistu aina.

Ole tarpeeksi. Tiedät ja tunnet kyllä, mitä se tarkoittaa.

@LaurilaMika

Mika Laurila

Aikaisempia blogikirjoituksia

Mika Laurila

Kirjoittaja on Tarkkisissa asuva viestintäpäällikkö.

Uusimmat blogit