Erkki Toivanen

Jo väistyi armas aika?

Kesän hoitavaa ja uudistavaa mahtia kuvaa elävästi Suvivirsi. Siihen kiteytyy kesän odotus ja voitto talvesta. Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi on kuvannut suvivirttä: Luonto on täynnä lupauksia, virsi vihloo kauneudessaan suomalaista sydäntä. Se kertoo siitä, että saamme taas uuden mahdollisuuden, kun ankara talvi ja pimeys on selätetty. Suvivirsi on kuulunut ja kuuluu koulujen kevätjuhliin ja muihin kesän juhliin. Se on erottamaton osa suomalaista kulttuuria, identiteettiä ja sielun- ja mielenmaisemaa. Samalla sen viesti on universaali ja yleishumaani. On yllättävää, että Suvivirren juuret ulottuvat 1 600-vuosisadan lopun nälänhätään ja kansalliseen katastrofiin.

Pohjois-Eurooppaa koetteli vuosina 1695–1697 ankara kylmyys. Toisin kuin tänä vuonna kesä ei tullut kolmeen vuoteen ja sadot tuhoutuivat miltei kokonaan. Taudit ja nälänhätä veivät kansasta hautaan lähes kolmasosan. Kun Israel Kolmodin säveltämä ja Erik Cajanuksen suomentama Suvivirsi otettiin virallisesti suomalaiseen virsikirjaan 1701, täällä tiedettiin, mitä puute, kurjuus, nälkä ja sairaudet merkitsevät. Aurinko, lämpö ja viljan kasvu eivät olleet itsestään selvyyksiä. Siksi suvivirressä kiitetään erityisesti niistä – kaikista hienoista kesän lahjoista.

Laulettiin yhdessä paremman toivossa. Suvivirsi loi toivoa ja voimaannutti.

Viime vuosina suvivirren laulamista on pyritty rajoittamaan vastoin perustuslakivaliokunnan linjausta. Sen sanoja on muuteltu, siitä on esitetty vain instrumentaaliversioita tai sen laulaminen on estetty perusteluina katsomuksellinen neutraliteetti.

Vastareaktiona tälle on viimeisen viiden vuoden aikana syntynyt jopa tuhansien eri kulttuuritaustaisten ihmisten spontaaneja pop up -yhteislaulutapahtumia. Moniarvoisuus, suvaitsevaisuus, eri elämänkatsomusten ja uskontojen arvostaminen ja kunnioittaminen niiden omista lähtökohdista ovat tärkeitä itseisarvoja. Neutraliteettiharha, rajoittaminen, suvaitsemattomuus ja sensurointi ovat ristiriidassa mainittujen arvojen kanssa.

Laulussa on maagista voimaa, laulamalla on tehty jopa vallankumouksia. Yhdessä laulaminen tutuilla sanoilla ja sävelillä, jotka ulottuvat kansakunnan juuriin asti, kytkee meidät sukupolvien jatkumoon, tekee hyvää, osoittaa historian tajua ja on myös solidaarisuuden osoitus yli 300 vuotta sitten eläneille. Pinnallisuuden, lyhytkestoisuuden ja juurettomuuden tilalle tarvitsemme juuria.

Vihapuheen sijalle kauniita ja hoitavia sanoja. Voittajat kirjoittavat historian, ihmiset kirjoittavat laulujen sanat.

Erkki Toivanen

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet