Kaj Bärlund

Katolinen kujanjuoksu

Paavi vieraili juuri maassa, jota on pidetty maailman katolisimpana. Vuonna 1961 95 prosenttia irlantilaisista katsoi itsensä katolisiksi.

Katolinen kirkko oli yhteiskunnan merkittävin vaikuttaja. Se muotoili sääntöjä perhe-elämän herkimmille alueille. Lisäksi sen lonkerot ulottuivat esimerkiksi opetustoimeen ja terveydenhuoltoon. Usko loi henkisen suunnan, jota valtaosa kansasta seurasi kohdusta hautaan.

Katolisen kirkon pitkän ylivallan jälkeen muutos rupesi nakertamaan kirkon asemaa. Papiston salaiset seksuaaliset väärinkäytökset tulivat julki. Kirkko menetti arvovaltaansa muun muassa kieltäytymällä puuttumasta asiaan kunnolla. Paljastui tekopyhyyttä ja jopa julmuutta kirkon asenteissa. Abortti oikeus muodostui erityisesti naisiin nähden yhtä vakavaksi ongelmaksi kirkolle. Kaksi kolmasosaa irlantilaisista äänesti tänä vuonna aborttioikeuden sallimisen puolesta. Kaiken kukkuraksi naispappeutta ei sallita, mikä heikentää kirkon asemaa koko yhteiskunnassa.

Kuten usein syvälle luotaava muutos näkyy ripeimmin pääkaupungissa. Ennusteet Dublinissa osoittavat, että osallistuminen jumalan palveluksiin vuosikymmenessä alenee puoleen. Pappien määrä laskee vastaavasti. Kriittinen pappi kuvailee tilannetta: katolinen brändi on vaikeuksissa, siitä ei ole epäilystä.

Täysin dominoiva katolinen kirkko uhkaa supistua vähemmistökulttuuriksi, joka saattaa ajautua yhteiskunnan marginaaliin.

Pienempi kirkko todennäköisesti koostuisi hyvin yksiviivaisesti sitoutuneista ihmisistä, jotka helposti menettävät kosketuksensa ympäröivään yhteiskuntaan. Irlannin kirkon kujanjuoksu ei ole ainutlaatuinen, mutta se on luonteeltaan erityisen dramaattinen.

Paavin vierailu piskuiseen Irlantiin osoittaa, että hätä on kasvamassa myös Roomassa. Jos vahvin linnake on luisumassa alamäkeen näköpiirissä olevaa vauhtia, miten käy heikommissa seurakunnissa?

Kaj Bärlund

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet