Toimitukselta

Kansalaisuus ja minä

Juha Perämäki

Eri passi, eri maa, eri tausta. Olen syntynyt Porvoossa ja aina asunut täällä, vanhempani ovat Kosovosta ja minulla on ruotsalainen passi. Minkä maalainen olen?

Olen kolmen maan kansalainen. Vaikka olen syntynyt ja asun Suomessa, olen kosovolainen ja ruotsalainen, koska vanhempani ovat peräisin Kosovosta ja minulla on ruotsalainen passi. Kun synnyin sain ruotsin passin, koska isäni on asunut siellä nuorempana ja on saanut sen. Vaikka olen kolmen maan kansalainen, olen jokaisessa maassa ulkomaalainen, koska olen syntynyt muualla, taustani on muualta ja passi on muualta. En voi sanoa itseäni ruotsalaiseksi, jos olen käynyt Ruotsissa vain pari kertaa elämäni aikana. Kosovossa olen Kosovo-taustainen, mutta en kokonaan kosovolainen, koska olen syntynyt muualla. Suomessa olen ruotsalainen passin mukaan ja kosovolainen taustani mukaan. Minä teen paljon töitä, jotta saisin niistä jotain hyötyä. Yritän olla kaikille mukava ja kiva. Minä uskallan näyttäytyä sellaisena kuin olen, uskallan sanoa mielipiteeni ja uskallan tehdä sitä mitä haluan. Olen tosi kiitollinen, että vanhempani on kannustanut minua olemaan sellainen kuin haluan ja uskaltamaan tehdä sitä mitä haluan. Vaikka asia on minun puolelta tosi hyvä, kaikki ulkomaalaiset eivät tunne samoin kuin minä. Jotkut ihmiset kohtaavat joka päivä ilkeitä katseita ja haukkumista. Haukkumisen sijaan kannustakaa ihmisiä, koska ne keitä aliarvioit, voivat olla oikeita aarteita. Mutta pitääkö muuttaa joku osa itsestään vain siksi, että olisi jonkun maan täyskansalainen? Suomessa tätä ongelmaa ei ole paljon. Suomi on aivan mahtava maa, koska täällä ollaan tasa-arvoisia kaikille, ihminen saa olla se joka haluaa olla ja täällä saa apua silloin kun sitä tarvitsee. Kolme kansalaisuutta eivät harmita minua yhtään, mutta silti olen päättänyt, että tulevaisuudessa vaihdan kansalaisuuteni suomalaiseksi huvikseni. Se ei silti tule muutamaan asiaa kovinkaan paljon. Tietysti muuttuu se, että minusta tulee lain mukaan suomalainen, ja saan äänestää vaaleissa. Siitä huolimatta en tule unohtamaan kosovolaisia tapoja, kieltä tai mitään muutakaan, koska minun juuret ovat sieltä. Olen ylpeä siitä kuka olen, mistä olen kotoisin ja kulttuuristani. Kaikkien pitää olla ylpeitä itsestään, eikä piilottaa sitä mitä oikeasti ovat.

Florenta Dushi

Kirjoittaja on Pääskytien koulun oppilas, joka on tutustumassa Uusimaalla työelämään.

Toimitukselta

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet