Ulla MetherKirjoittaja on Uusimaan toimittaja ja toimitussihteeri.

Koiran kintereillä: Rahalla saa rakkautta

Noel on innoissaan talvesta. Pentuaikana se on saanut kulkea melko vapaasti hihnassa hajuja haistellen, mutta nyt olisi jo kiireellä ryhdyttävä harjoittelemaan hihnassa kulkemista ja ohittamista.

Ulla Mether

Koira syö koiranruokaa, ihminen ihmisen ruokaa.

Pentuelämän pehmentämässä päässäni on vielä muutama tämänkaltainen sääntö tai ohjenuora, josta ajattelen pitäväni kiinni vaikka muussa lipsuisinkin.

Noel-hauvelivauvelimme on nyt päälle neljän kuukauden, rokotettu ja eläväiseen elämään totutettu.

Ruoka-ajat rytmittävät turriaisen päivää. Ruoka on pääasiassa kuivamuonaa eli nappuloita. Silloin tällöin kuppiin ilmestyy myös siivu kinkkua. Mieluummin koiralle kuin biojätteeseen, kunhan päivän ruokamäärä pysyy suurin piirtein vakiona.

Lisäksi erilaisten taitojen, kuten rinnalla kävelemisen, luoksetulon ja paikoilleen rauhoittumisen opettelemisessa kuluu pussikaupalla luun tai sydämen muotoisia namupaloja. Palkintoina voi kuulemma käyttää myös esimerkiksi juustoviipaleita tai vesimelonia. Kokeiluun! Tosin vain kotioloissa, sillä koen, että taskunpohjamuhjuni koostumus on jo nykyisellään tarpeeksi tahmainen.

Minua on aina ärsyttänyt lasten ja eläinten kasvattamisen vertaaminen toisiinsa. Nyt tekee itse mieli tehdä koko ajan niin. Muistan, kuinka ensimmäisen lapsen kohdalla luulin tietäväni, millainen olen ja mitä periaatteita noudatan. Vasta käytäntö opetti, etten ole askarteleva, harrastava ja leipova äiti, vaan väsynyt, kiukkuinen, raivoava ja huolesta riutuvan rakastava, anteeksi pyytävä ja antava äiti.

Vasta koiran kanssa arkea elämällä minulle selviää, millainen koiraihminen minä olen. Tämä tekee minusta huikean etuoikeutetun.

Kaiken lisäksi olen saavuttanut tämän etuoikeuden rahalla. Olen ostanut rakkautta.

Rakkauden kohde on täysin armoillani. Suomessa kuka vain kaltaiseni tollonen voi hankkia koiran ilman minkäänlaista ennakkotestausta, saati koira-ajokortin suorittamista.

Helsingin eläinsuojeluyhdistys HESY nosti esiin viime syksynä, että isohkojen, vähintään 20–25-kiloisten koirien omistajille säädetty pakollinen pätevöitymistesti kartuttaisi koiranhallintataitoja ja kykyä lukea koiran elekieltä. Se korostaisi omistajan vastuuta ja varmistaisi, että omistaja hallitsee koiransa.

Jonkinlaisen ajokortin haluaisin suorittaa minäkin. Tulkaa osoittelemaan sormella, kun olen lellinyt Noelista (nyt 5 kg) hihnassa tempoilevan, päälle hyökkivän ja räkyttävän rakin.

Koiran kintereillä -blogissa koiraummikko kertoo hapuilustaan uuden edessä osoitteessa Uusimaa.fi/mielipiteet.

Ulla Mether

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet