Mika LaurilaKirjoittaja on porvoolainen opettaja ja mediayrittäjä.

Liikuttavan hieno aika

”Minne autolla tai hissillä ei pääse, sinne ei kuulu mennä,” lausui tuleva insinööri vuosituhannen alussa. Logistiikkaa opiskellut nuori mies toimii nykyisin menestyvän kuljetusyrityksen toimitusjohtajana ja lienee kantanut ohjenuoraansa siihen vahvasti uskoen.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja väittääkseen, että 20-luku tulee olemaan liikkumisen revoluution vuosikymmen – ajanjakso, jolloin ihmiskunta uudistaa näkemyksensä itsensä ja olinpaikkansa suhteen. Ekologia nousee haastamaan egologiaa. Joukkoliikenne, hiilijalanjälki, hyötyliikunta, sähköauto, dieselin hinta... Jokainen osaa jatkaa litaniaa pidemmälle kuin muistaa piin desimaaleja.

Päivittäiset pankkiasiat ovat hoituneet jo pitkään verkossa ja ruoan tilaaminen ravintolasta ja kaupasta onnistuu sekin netin kautta. Sosiaalinen media huolehtii siitä, että ihminen tietää ja tuntee läheistensä asioita, riemuja ja huolia näkemättä kasvotusten ja koskematta. Liikuttamatta muuta kuin sormenpäitään.

Puheet liikkumiseen kuolemasta ovat silti liioiteltuja. Kesä on liikkeen vuodenaika, jolloin routaan juurtuneet suomalaiset muuttuvat paimentolaisiksi. Paatit, prätkät ja perässä vedettävät matkailuvaunut lähtevät liikkeelle, ja kansallispuistot täyttyvät taivaltajista.

Kesä on myös se aika, jolloin kadut avataan ja maantiet päällystetään uudelleen. Toukokuussa silmä tottuu nopeuslukemaan 120, ja on kuin paluu viktoriaaniseen aikaan, kun heinäkuussa lisäkilpi loistaa ilkkuen numeroa 50. Nopeusvalvonnan kameran välähdys pilaa lomanaloituksen taivaansalamaa tehokkaammin. Kuumana käyvän ruuhkakuskin hukkalämmöllä lämmittäisi kolmasosan Mäntyharjun mökkisaunoista.

Porvoon keskustelussa on oma twistinsä. Puolilta öin pärisevät mopot herättävät monensuuntaisia tunteita. Samoin vanhan kaupungin kaahaajat ja kukkaruukuista tehdyt šikaanit, väylänopeus Hamarista Sakta Farteniin ja Kokonniemen kulttuurikuntoportaiden hinta.

”Festina lente – kiiruhda hitaasti”, opetti Linnankosken lukion latinankielen lehtori. Ei hitaaseen kiiruhtamiseen hissiä tarvita, ei aina autoakaan. Siihen tarvitaan aikaa, ja sitä soisi kesällä olevan.

Saatat olla perillä, vaikka luulet olevasi matkalla.

Mika Laurila

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet