Kimmo Kajaste

Edelfelt-Vallgren museo on palautettava elämään

Porvoo on mitä mainioin kulttuurin keskittymä. Porvoossa on ollut ja on luovia ihmisiä, osaavia toiminnan organisoijia ja suuri joukko eri alojen taidokkaita tekijöitä ja harrastajia. Voi mainiosti sanoa, että täältä löytyy aina koko vuoden kierrossa kulttuurijanoiselle virkistystä. Porvoo on tässäkin mielessä kokemisen paikka meille täällä asuville ja täällä vieraileville. Itäisellä Uudellamaalla kulttuuritarjonnan runsaus ei rajoitu vain Porvooseen. Eri puolilla on taiteilijoita ja taitajia, kulttuurin tiloja ja kulttuuriympäristöjä.

Taustakeskusteluissa olen usein sanonut ja nyt teen sen julkisesti: Kahdella kansainvälisesti tunnustetulla ja maailmanmaineeseen yltäneellä porvoolaistaiteilijalla Albert Edelftillä ja Ville Vallgrenilla oli pitkään oma yhteinen nimikkomuseonsa keskellä Vanhaa Porvoota Museotorin laidalla.

Näin ei ole enää. Tuo hieno ja uniikki museo on romutettu ja tilalle sisustettu kauppiastalo. Sellaisia on eri puolilla Suomea lukuisia.

Edelfelt-Vallgren museo oli ainutkertainen ja puhutteleva. Se antoi kävijälle mahdollisuuden keskellä meille kaikille rakasta ja matkailijain suosimaa ympäristöä, Vanhaa kaupunkia, tutustua näiden kahden arvostetun taiteilijan töihin. Samalla museo piti esillä - jo pelkällä nimellänsä - Porvoota todella merkittävänä kulttuurikaupunkina.

Pidän Edelfelt-Vallgren museon lakkauttamista skandaalimaisena, varsin ajattelemattomana tekona. Edelfelt-Vallgren museo on palautettava elämään ja näin kunnioitettava kahta suurta porvoolaistaiteilijaa ja heidän kansainvälistä ja kansallista merkitystään maamme taide-elämässä.

Edelfelt-Vallgren museon rehabiliointi avaisi myös suoran yhteyden Vanhan kaupungin tarjonnasta Albert Edelfeltin ateljeemuseoon ja Villa Albertiin muun muassa yhteisellä pääsylipulla.

Taiteella, kaikella kulttuurilla, on kansallinen merkityksensä. Se on osa muistiamme. Se juurruttaa ja kiinnittää meidät tähän suomalaiseen yhteisöön. Kaikkinaisen kulttuurin läsnäolo, sen tilat ja tapahtumat sekä kulttuuri- ja rakennusperintö ovat kansallinen ja paikallinen voimavara. Ne ovat mahdollisuus ylläpitää ihmisen, asujan identiteettiä ja samalla välittää tuleville sukupolville jotakin tuiki arvokasta ja sellaista mitä ei voi rahalla mitata.

Vaikka moni taiteen, kulttuurin ilmentymä syntyy yksin ja yksinäisyydessä ei se merkitse sitä, että emme tarvitsisi elämäämme rikastuttaville kulttuurikokemuksille tilaa - puitteita ulkona ja sisällä.

Salvuksen puheenjohtaja, maakuntaneuvos Kimmo Kajaste, Porvoo

Kimmo Kajaste

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet