Sanna Kurki

Rajoja ja rakkautta tarvitaan lisää

Juha Perämäki

Mihin menet? Kenen kanssa? Aja varovasti. Yhdeltätoista kotiin. Mitä teitte? Oliko kivaa? Nyt nukkumaan.

Sanoja, joita tuskin kukaan nuori haluaa kuulla tai joihin ei ainakaan haluta vastata. Sanoja, jotka jokaisen huoltajan pitäisi kuitenkin muistaa ja jaksaa kysyä. Vaikka vastaukset eivät aina tule helposti. Kysy uudestaan. Ja uudestaan. Ja saa kysyä, vaikka ei olisikaan oma huollettava kyseessä.

Keskustelimme kotikunnassani viime viikolla nuorista. Siitä mitä heille kuuluu ja miksi esiin on noussut ongelmia kiusaamisen ja muun ongelmakäyttäytymisen tai päihteiden muodossa. Ja mitä me aikuiset voisimme asialle tehdä.

Lähipoliisin viesti oli selkeä: Muistakaa kaksi asiaa – rajat ja rakkaus. Ole läsnä, kysele ja kuuntele. Tutustu nuorten kavereiden vanhempiin, pitäkää nuorista huolta yhdessä. Tukekaa toisianne ja tehkää yhteistyötä.

Silmiä ja korvia ei pidä sulkea. Meillä kaikilla aikuisilla on velvollisuus toimia, jos näemme jotain laitonta tai epäsopivaa tapahtuvan tai jos olet huolissasi jostakusta. Aina ei uskalla tai voi mennä itse suoraan väliin, ja sekin on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Vähintä, mitä silloinkin voi tehdä, on että kertoo asiasta jollekin. Ota yhteys vaikka koulukuraattoriin, kunnan tai seurakunnan nuorisotyöntekijään, perheohjaajaan tai suoraan poliisiin. Siten voit estää isomman vahingon syntymisen.

Joskus voi kuitenkin tuntua siltä, että tilanne karkaa käsistä oman nuoren kanssa, vaikka on noudattanut ohjeita ja koittanut huolehtia parhaansa mukaan. Silloinkin pitäisi uskaltaa pyytää apua.

Nuoren elämässä tärkeässä roolissa on myös kouluyhteisö. Koulukaverit, ystävät, opettajat ja muu koulun henkilökunta. Joillekin nuorille koulu on ainoa paikka, jossa heille asetetaan sääntöjä. Jos sääntöjen noudattaminen koulun ulkopuolella on vaikeaa, ei se usein luonnistu koulussakaan.

Taannoin käytettiin termiä ”Koko kylä kasvattaa.” Tämä on varsin hyvä tapa vieläkin. Monin paikoin nuorten ajoittain lisääntynyttä ongelmakäyttäytymistä on saatu hillittyä vanhempien ja muiden kuntalaisten yhteisillä pelisäännöillä. On sovittu nuorille yhteiset kotiintuloajat, on muodostettu vanhempien viestiryhmiä yhteydenpitoon ja otettu käyttöön muita yhteisöllisiä tapoja. Nuoret on otettu mukaan päätösten tekemiseen, ja sitä kautta molemminpuolinen luottamus on kasvanut.

Sanna Kurki

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet