Riikka Aapalahti

Olen pahoillani

Olen kirjoittanut tämän niille nuorille, joiden sijoitus kodin ulkopuolelle ei mennyt hyvin.

Olen pahoillani, jos kukaan ei kuunnellut, kun olisit tarvinnut apua. Olen pahoillani, jos et päässyt pois kotoa, vaikka siellä oli paha olla. Olen pahoillani, jos sinulla olisi ollut kotona ihan hyvä, mutta sinut huostaan otettiin ja sijoitettiin kodin ulkopuolelle. Olen pahoillani, jos huostaanottosi oli pelottava.

Olen pahoillani, jos sinua on nöyryytetty tai provosoitu sijaishuoltopaikassasi. Jos sinun ihmisoikeuksiasi on poljettu. Jos olet kokenut tai nähnyt väkivaltaa. Jos sinua on pelottanut. Jos olet ollut yksinäinen.

Olen pahoillani, jos sinun tuskaasi ei ole nähty, ja olet saanut rangaistuksia silloin, kun olisit tarvinnut syliä. Olen pahoillani, jos olet tutustunut sijoituksesi aikana huumeisiin. Olen pahoillani, jos olet oppinut tekemään rikoksia. Olen pahoillani, jos olet paennut sijaishuoltopaikastasi ja joutunut asumaan jonkun luona, joka on vaatinut sinulta vastapalveluksia. Olen pahoillani, jos et saanut kokea sitä, että joku rakastaa sinua enemmän kuin itseään.

Mutta me yritämme muuttaa asioita. Me yritämme ymmärtää, mitä nuorisokodeissa, koulukodeissa ja muissa sijaishuoltopaikoissa tapahtuu tällä hetkellä. Me yritämme ymmärtää, mikä olisi teille nuorille parasta. Me yritämme ymmärtää, minkä verran rajoja pitää olla, että se on tarpeeksi, mutta ei liikaa. Me yritämme järjestää nuorille rakkautta ja hoivaa, mutta me emme aina tiedä, mikä olisi parasta. Voisiko nuoren sijoittaa perheeseen; mitä jos hän tuleekin hylätyksi vielä kerran? Tukevatko suhteet läheisiin nuoren kasvamista, vai ajavatko ne hänet epätoivoon, huumeisiin tai rikoksiin? Me emme tiedä mitä tehdä yksittäisten nuorten kohdalla, mutta me emme myöskään tiedä, mitä tehdä lakien ja käytäntöjen tasolla.

Mutta me yritämme. Me opiskelemme. Me kokoonnumme. Me istumme palavereissa. Me istumme seminaareissa. Me kirjoitamme opinnäytetöitä. Me kirjoitamme väitöskirjoja. Me emme halua säästää teistä. Me kouluttaudumme vuosia alalle, josta emme saa palkkaa yhtä paljon kuin muualta. Me haluamme parasta, ja joskus me onnistumme. Me onnistumme joidenkin kohdalla. Me onnistumme yhä useammin monien kohdalla. Tiedän, että se ei riitä. Anteeksi.

Riikka Aapalahti

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet