Rahan Perässä

Veropeliä kulissien takana

Valtiontalouden hoito ei perustu haihattelulle ja luuloille. Verojen kerääminen on yhteiskunnallisia valintoja ja matematiikkaa. Näiden tosiasioiden yhdistelmänä hallitus korotti arvonlisäveroa ja tuloveroja sekä leikkasi työttömyysturvaa. Näiden tosiasioiden varassa ja valossa myös Jutta Urpilainen joutui ennustetusti syömään väärät vaalilupauksensa ja kohdistamaan rankimmat säästö- ja veropakotteet työtä tekevään keskiluokkaan. Talouspoliittisen ratkaisun todellisina arkkitehteinä olivat SAK ja kokoomus, joiden nuottien mukaan tehtiin niin vero- kuin eläkeratkaisutkin. Koko ratkaisun kätilönä toimi SAK:n entinen puheenjohtaja, työministeri Lauri Ihalainen.

Valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi näyteltiin esitys, jossa kokoomus houkutteli demarit ja vasemmistoliiton hyväksymään arvonlisäverokantojen yleisen korottamisen. Tälle oli selkeä budjettiperuste. Vain arvonlisäveroa korottamalla voidaan koota riittävästi ja ilman uusia kustannuksia 700 miljoonaa euroa lisäveroja.

Kokoomuksen toisena tavoitteena oli lisätä työn tarjontaa. Työttömyyskorvausten ja palkkatyön välistä eroa haluttiin kaventaa luomalla keinoja, jotka edistävät työttömien hakeutumista työhön. Palkansaajajärjestöt hyväksyivät tämän SAK:n johdolla, kun samalla turvattiin 60-vuotta täyttäneiden ja työttömäksi joutuvien henkilöiden ansiot. Tämä oli myös tärkeä yhteiskuntapoliittinen ratkaisu tilanteessa, jossa yritykset vähentävät etupäässä iäkkäitä työntekijöitä.

Urpilainen söi vaalilupauksensa

Demarit hyväksyivät säästö- ja veroratkaisut, kun samalla kokoomus nieli tuloverotuksen selkeän kiristämisen. Se toteutetaan tuloverojen indeksitarkistusten jäädyttämisellä. Vaikka inflaatio nostaa nimellispalkkoja, verotuksen kiristyvä progressio leikkaa korotukset ja vielä enemmänkin.

Näin palkansaajien vaivalla neuvottelema raamisopimus menettää tärkeimmän merkityksensä, palkansaajien ostovoiman turvaamisen. Tämän kautta jokainen työssäkäyvä tulee osallistumaan valtion ylivelkaantumisen pysäyttämiseen.

Vasemmiston ideologinen tarve korottaa veroja leikkaa napakasti palkansaajien ja erityisesti keskiluokkaisten perheiden tuloja.

Demareita hyvitettiin kuitenkin yli 100.000 euroa ansaitseville säädettävällä solidaarisuusverolla, joka nostaa korkeimman palkkaveroprosentin 56 prosenttiin, mikä varmuudella vähentää suurituloisten työhaluja. Omaeläkkeiden käyttö ja muutot halvemman tuloveron maihin kuten Viroon ja Espanjaan tulevat varmuudella lisääntymään..

Ihalainen runttasi Urpilaisen

SAK:n hallitus hyväksyi jo viime vuoden lopulla linjauksen, jonka mukaan eläkeikään ja työurien pidentämiseen tähtäävillä toimilla tulee lieventää veronkiristyksiä ja budjettileikkauksista koituvia seurauksia nykyisille palkansaajille.

Ellei SAK olisi ollut tämän linjauksen takana ja ellei työministeri Lauri Ihalainen olisi ollut niin eläke- kuin veroratkaisujenkin kätilönä, nykyistä kokonaisuutta ei olisi saatu valmiiksi.

Ihalaisen ja SAK:n nykyisen puheenjohtajan Lauri Lylyn painostus demareita ja ennen kaikkea valtiovarainministeri Jutta Urpilaista kohtaan johti ratkaisun syntymiseen.

Myös eduskunnan puhemiehellä Eero Heinäluomalla oli roolinsa paketin ompelussa. Hän oli yksi demareiden taustaneuvottelijoista, joka ajoi läpi SAK:n linjan demarien sisäpiirissä.

Urpilaiselle jätettiin ota tai jätä-vaihtoehto ja sen jälkeen mahdollisuus selittää arvonlisäveron korotus parhain päin omien vaalilupaustensa ja demaripuolueen näkökulmasta. Samalla poliittisen epäonnistumisen vastuu kaadettiin Urpilaisen niskaan.

Vaalipuheet punnittava entistä tarkemmin

Nyt esitetty budjetin kehysriihinäytelmä paljasti sen, miten vaarallista on esittää perusteettomia ja ylimitoitettuja vaalilupauksia. Vajaa vuosi sitten Jutta Urpilainen lupasi äänestäjille, ettei eläkeikään, sosiaalietuuksiin tai arvonlisäveroon tehdä mitään olennaisia muutoksia.

Urpilainen uskotteli, että jatkuva talouskasvu ehkäisee kaikki budjettileikkaukset. Kokoomuksen vaalipuheissa ennustettiin useiden miljardien eurojen leikkaustarvetta.

Euroopan velkakriisin syveneminen johti siihen, että pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen oli pakko tasapainottaa budjettia ja tehdä leikkauksia valtion velkaantumisen pysäyttämiseksi. Tämä tosiasia oli jo vaalien alla myös Urpilaisen tiedossa.

Rahan Perässä

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet