Pallonhallinta on myös puolustamista

Maailma muuttuu ja niin muuttuu myös jalkapallo. 1990-luvulla lähes kaikki joukkueet pelasivat peliryhmityksellä 4-4-2. Pallo pelattiin nopeasti ja suoraviivaisesti maalintekoalueelle käyttämällä pidempiä syöttöjä linjojen yli suoraan hyökkääjille. Nyt tätä pelitapaa voi kutsua jo vanhanaikaiseksi.

Nykyään linjoja puhkotaan yksitellen pallonhallinnan avulla ja suosituin pelijärjestelmä on 4-2-3-1, joka on erittäin puolustava pelitapa. Puolustuslinjan lisäksi myös keskikentän keskustan kaksi alinta pelaajaa keskittyvät puolustamiseen. Toisaalta useissa joukkueissa laitapuolustajat on roolitettu niin, että he tukevat hyökkäyspelaamista mahdollisimman paljon nousemalla keskikentän avuksi. Näin palloa pyritään hallitsemaan keskikentän ylivoiman avulla. Tämäkin on tavallaan puolustamista - kun pallo on omalla joukkueella, vastustaja ei voi tehdä maalia. Pallonhallintaa harvoin kuitenkaan perustellaan puolustamisen näkökulmasta.

Ennen kukaan ei katsonut pallonhallintaprosentteja, mutta nykyään ne ovat monelle joukkueelle jopa lopputulosta tärkeämpiä.

Samalla myös hyökkääjien rooli ja merkitys ovat muuttuneet. Ennen keskushyökkääjän prototyyppi oli isokokoinen target-pelaaja mallia Karsten Jancker, jolle pystyttiin pelaamaan keskikentän yli tai läpi syöttöjä. Nykyisin käytetään paljon ns. piiloysi-systeemiä, jossa keskushyökkääjä liikkuu lähes joka puolella kenttää. 

Nyky-jalkapallossa joukkueet puolustavat myös aikaisempaa alempana, joka taas vaikeuttaa maalintekoa entisestään. Murtautuminen aiheuttaa ongelmia jopa maailman huippumaille, oli vastassa mikä tahansa maa.

Mihin suuntaan jalkapallo sitten kehittyy seuraavaksi? Kun joukkueet pelaavat ilman ”kunnollisia” hyökkääjiä ja joukkueet puolustavat alhaalla, aiheuttaa se jossain vaiheessa paluun 4-4-2-systeemiin, tai ainakin kahteen hyökkääjään takaisin. Seuraavaksi siis palataan taas ns. hyökkäävään jalkapalloon pallonhallinnan sijaan.  Kahden vahvan hyökkääjän käyttäminen ja suoraviivaisempi pelityyli voisivat aiheuttaa isoja ongelmia huippumaillekin.

MM-kisoissa on nähty viime vuosina paljon erilaisia pelityylejä. Kuukauden päästä selviää, onko pallonhallinta ja alhaalta puolustaminen tuottaneet tulosta? Vai tuleeko menestystä suunnanmuutospelillä, jossa pallonhallinta luovutetaan vastustajalle ja isketään nopeita vastahyökkäyksiä riistojen jälkeen.

Brasilia, Espanja, Argentiina ja Saksa ovat suurimmat suosikit. Joka kisoissa on aina yksi yllättäjä vähintään puolivälierissä. Olisiko se tällä kertaa Belgia, Sveitsi tai Norsunluurannikko?

Joonas Sarelius

Kommentit (2)

Kommentit

Suomen systeemi on viä

Suomen systeemi on viä mainittematta, soon 4711. Eli vanha ootekoljumin nummero. Sillä sijottuu sadan huitteille. Ei meirän pitäs noin jumalattomasti pekuloira potkupallolla, kun ei meitillä ole kuin noi termit hallinnassa. Termienkin tuuppaaminen oikeaan rakoon taitaa olla hiukka hakusessa!

Kokoomus onkin keskittynyt

Kokoomus onkin keskittynyt lähinnä puolusteluun pudotettuaan pallon vuosia sitten.

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet