Tyrskytaimenta Tirmosta

Harri Virtanen

Meiltä matka Tirmoon kestää melkein tunnin. Olen vähän myöhässä. Aamulla ei löytynyt kynsikkäitä eikä lämmintä hattua. Oltiin menossa tyrskytaimenta narraamaan kokeneen kalamiehen kanssa.

Aikaisemmin olin käynyt ulkoluodoilla sorsajahdissa, mutta nyt Kari houkutteli kokeilemaan uutta lajia. Karilla on merikelpoinen kalastusta varten varusteltu vene. Olin pukeutunut ratsastushaalariin ja kaivanut 80-luvun virvelin mukaan. Kari esitteli kuitusiiman ja uudet solmut. Sain lainata taimenuistinta, jota minun kokoelmastani ei löytynyt.

Oli aikamoinen tuuli. Piti totutella seisomaan keikkuvassa veneessä, jonka Kari vei niin lähelle kivikkoja, etten itse olisi millään uskaltanut. Haalarin talvitoppaukset painaisivat kastuessaan kuin synti. Mietin ensimmäistä saksanseisojaani, joka ui jäiden seassa ja vaikka minkälaisessa aallokossa.

– Kelluntahaalari tuo vain ruumiin rantaan. Pitäisi olla pelastautumispuku.

Tonnin pukua meillä ei kummallakaan ollut. Piti odotella pitkälle pimenevään iltapäivään ennen kuin tärppäsi. Ensimmäinen taimen! Kun Kari keitti kahvia, katselin vanhoja ruostuneita uistimiani: vihreä krokotiili, professori, vippi, droppen… Ensimmäiset kalareissuni tein ukin kanssa Kymijoella. Ukilla oli itse tehty merta pajuista. Hän kertoi tuulastuksesta, joka kiehtoi lapsen mieltä lähes myyttisenä kalastusmuotona. Joitakin pilkkireissuja tein ärtyisän isän kanssa huonoilla varusteilla ja hemmetin kylmässä, saappaat ja hanskat märkinä. Mimma-tädillä oli liuta kissoja. Hänen kanssaan kalastettiin tukkinipuilta pelkällä siimalla ja taikinapalloilla kissanruokaa.

Joki teki mustia pyörteitä, jotka vetivät kohoa syvyyksiin. Homma oli hengenvaarallista koskenniskalla ja liikkuvilla nipuilla, mutta usein oli kotiin viemisinä muovipussillinen pikkukaloja. Sitten kalastus jäi vuosiksi. Villikala on ekologisinta ravintoa. Yksi lahna-ateria poistaa kilon sinilevää. Ulkoilu, hienot maisemat, kalastukseen valmistautuminen, kalapaikkojen tuntemus, hienomotoriset askareet solmujen teosta perhon sidontaan – kaikki lisäävät hyvinvointia.

Kalastaja on aina luonnon puolella. Uudellamaalla on upeat kalapaikat: Mustijoen kosket, merialueet Loviisasta Hankoon, järviä ja metsälampia. Tässä iässä on parhaimmat kalat jo saatu. Upeinta on siirtää perinnettä eteenpäin ja nähdä nuoren innostus, kun lohi tarttuu vieheeseen ja hyppää veneen perässä! Kari ajaa veneen pimenevässä myöhäissyksyn illassa Tirmon satamaan. Sumpussa on oiva saalis.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.