Vihtori Peltosen nuoruusvuodet

Linnankoski

Kun Vihtori oli 13-vuotias, kynä vaihtui lapioon, kirveeseen ja uittokeksiin mutta raskas ruumiillinen työ ei pystynyt tukahduttamaan luku-ja kirjoitusharrastusta. Vanhempi Erkki-veli ja naapuriin muuttanut nahkuri Kaarlo Aalto avasivat uusia näkökulmia tiedonhaluiselle Vihtorille. Iltaisin Vihtori luki ääneen Suometarta nahkurin verstaassa ja siitä virisi vilkkaita keskusteluja. Aalto oli Vihtoria 20 vuotta vanhempi, Venäjällä ammattiopissa ollut ja tilannut jo Venäjän vuosien aikana Suometarta. Hänen snellmanilaisuutensa ei kuitenkaan sytyttänyt vakkolalaisia, jotka eivät osanneet ajatella asioita kotikylän näköpiiriä pidemmälle. Tiedonhaluisesta Vihtorista tuli Aallon yksityisoppilas.

Vihtori luki kaiken mitä kyläkirjastosta sai käsiinsä ja keskustelut nahkuri Aallon kanssa laajenivat. Lempilukemista olivat Topeliuksen Maamme-kirja, Kalevala ja isän kaupungista tuliaisiksi ostama kuvitettu lyhennelmä itämaisesta satukokoelmasta Tuhatyksi yötä. Maamme-kirjan osio runoilijoista ja taidemiehistä sekä Kalevala kansallisuusaatteeseen liittyen, osoittivat suuntaa Vihtori Peltosen tulevalle elämäntyölle.

Vuonna 1887, 18-vuotias Vihtori alkoi kirjoittaa Suomettareen. Hänen ensimmäinen kirjoitelmansa Kirje Askolasta koski Mäntsälän tuomiokunnan valtiopäivävaaleja ja siinä kielipoliittiset epäkohdat ja ristiriidat tulivat esille. Kaarlo Aalto oli kirjoitelman henkinen isä mutta Vihtori pani sen paperille. Kirjeen oli allekirjoittanut nimimerkki Nuori kynä.

Vihtorin ensimmäiset kirjoitukset olivat runoja, jotka hän kirjoitti 15-vuotiaana Runojen kirjoittaminen ei ollut Vihtorille helppoa. Helpottaakseen luomistaan Vihtori yritti kirjoittaa alkoholin voimalla ja tuotti kaupungista puoli pulloa konjakkia. Viina ei helpottanut kirjoittamista ja pullon tyhjennyttyä seurauksena oli vain ankara kipu ja pahoinvointi. Itsekritiikki suuntasi Vihtori Peltosen kirjoittamisen runoudesta proosaan.

Maalaispojan arki oli työntäyteistä ja vaihteli vuodenaikojen mukaan, talvella tukinkaadossa ja kesällä uitossa Porvoonjoella. Vihtori oli 190 cm pitkä riuska ja voimakas nuorimies jolle tukinuitto tulevaisuuden kannalta oli antoisinta. Siinä hän pääsi kuulemaan miesporukan tarinointia. Hän oli myös vannoutunut tupakkamies, joka vastasi isälleen tämän moittiessa Vihtoria liian kalliiden savukkeiden polttamisesta: Älä välitä, pane sinäkin niitä palaamaan, minä lähden tästä kohta kaupunkiin ja rupean herraksi.

Peltosen neljä veljestä viihtyivät hyvin yhdessä. Vapaa-ajalla heillä oli itsekasvatusohjelma, johon kuului sekä henkisiä että fyysisiä harjoitteita, erilaisia kilpailuja ja voimainkoitoksia mutta myös henkisiä pohdintoja ja mittelöitä kuten puheenpitoharjoituksia.

Uusi koti rakennettiin perheen omin voimin. Vihtori ei enää kauaa viihtynyt kotona mutta ennätti kuitenkin Niemenpellon kamarissa ja lähistöllä kasvavan harvinaisen suuren ja tuuhean männyn alla kesäiltoina kirjoittaa muutamia kirjallisia harjoituksiaan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.