Lain luvalla yksin
”Sun pitää tulla mun joogaan”, sanoi koiratuttu iltalenkillä, ”mahtava jengi kivoja naisia”. Kiitin kutsusta, mutta sanoin, että olen huono ryhmäytyjä. Viihdyn yksin tai kaksin, porukassa vain pakosta (töissä) tai perheen kanssa, johon kuuluvat vain minä, lapset ja Hertta. Ihmisen aito kohtaaminen on helpompaa, kun väkeä on vähemmän. Aamu lempikahvilassa, kun muita asiakkaita ei vielä ole tai lasillinen lounasruuhkan jäljiltä siivotussa lempiravintolassa toimii. Henkilökunta hengähtää, minä katselen ohikulkijoita. Koiranystävä baarimikko käy rapsuttamassa Herttaa korvan takaa. Nyt se ei onnistu vähään aikaan.