Marika Salomaa, kolumni: Oviensa taakse kadonneet

Riemun kiljahduksia. Juoksuaskelia. Lapsia, jotka leikkivät hippaa tai etsivät parhaita piilopaikkoja. Tänä kesänä nautin lasten äänistä entistä enemmän. Soivasta ovikellosta ja ponnaripäästä oven takana pyytämässä toista samanikäistä leikkiin. Naurusta, kun ystävykset ovat koonneet kasan lautapelejä tai rakentaneet majan leikkimökkiin.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa VerkkoPlus 1 kk 1 € ja pääset lukemaan kaikki Uusimaan sisällöt.

Tilaa tästä 1 kk 1 € Olen jo tilaaja