Tapani Eskola, mielipidekirjoitus: Porvoon Omalääkäristä omatiimiin

Kaiken kehittämisen valtakunnallisena pääsuuntauksena ovat moniammatilliset sosiaali- ja terveyskeskukset, joissa hyödynnetään aiempaa enemmän digitalisointia sekä tuodaan vastaanottotoimintaan uudella työnjaolla eri ammattilaisten työpanosta ja erityistason konsultaatioita, kirjoittaja linjaa. Outi Paappanen

Tapani Eskola, sd, Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj, Porvoo

Uusimaassa 9.7.2020 Sari Glad toivoo paluuta omalääkärimalliin ja ihmettelee miksi siitä on luovuttu. Näkisin tähän kolme pääsyytä. Näistä yksi on pula lääkäreistä. Toinen syy muodostuu omalääkäreiden liian suuresta väestövastuusta ja siitä johtuvasta uupumisesta, mikä teki työstä vähemmän houkuttelevaa. Etenkin sijaisten saanti omalääkärimallin aikana oli vaikeaa. Kolmanteen syyhyn sisältyvät muuttuneet terveydenhuollon vaatimukset ja ennaltaehkäisyn korostuminen hoitotyössä.

En tiedä mihin tilastoihin Glad kirjoituksessaan viittaa väittäessään että lääkäreistä ei ole pulaa. Todellisuudessa OECD-tilastojen mukaan Suomessa on vain noin 3,2 työssä olevaa lääkäriä tuhatta asukasta kohti, kun Ruotsissa ja Tanskassa vastaava luku on noin 4 ja Norjassa 4,7. Mikäli lääkärikoulutusta ei meillä lisätä, hoidon tarpeen kasvaessa lääkäripula pahenee, koska tällä hetkellä lääkäreitä valmistuu vuosittain saman verran kun jää eläkkeelle. Vaikka jo joka kymmenes lääkäri maassamme on jo ulkomaalaistaustainen, ei edes maahanmuutosta ole lääkäripulan korjaajaksi.

Sinällään omalääkäri on ajattelumallina hyvä, koska siinä lähtökohta on potilaslähtöinen. Omalääkäri olisi kuitenkin vain yksittäinen temppu, joka ei vastaa nykyajan vaatimuksia eikä se käsittääkseni edes tällä hetkellä ole kehittämisen ykkösprioriteettina. Etenkin pitkäaikaissairaiden tarpeet ovat usein moninaisia, minkä vuoksi terveysaseman palvelut ovat nykypäivänä enemmän tähän tarpeeseen vastaavia moniammatillisia hoitotiimejä.

Porvoon Omatiimi -mallissa potilaan tarpeet huomioidaan kokonaisvaltaisemmin ja potilaan asiat eivät jää perinteiden omalääkärimallin tapaan yksin lääkärin vastuulle. Omatiimissä on mukana useita sosiaali- ja terveystoimen ammattilaisia, kuten sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, lääkäreitä, jalkaterapeutteja, sosiaaliohjaajia, sosiaalityöntekijöitä, depressiohoitajia ja fysioterapeutteja sekä tarvittaessa myös muita ammattiryhmiä.

Mielestäni terveyskeskuksen keskeisin ongelma ei ole niinkään omalääkärin puuttuminen, vaan ongelman ovat enemmänkin kiireettömän hoidon pitkät jonot, jota tilannetta korona-aika on vielä poikkeuksellisesti vaikeuttanut. Toimintaa kehitetään koko ajan ja on toivottavaa että mm. toiminnan keskittäminen Näsiin sekä kiireettömän hoidon uusi toimintamalli tuo parannusta odotusaikoihin. Valitettavasti koronan vaikutukset näkyvät myös tässä ja kaikkia uusia malleja ei ole sen vuoksi saatu täysimääräisesti hyödynnettyä.

Kaiken kehittämisen valtakunnallisena pääsuuntauksena ovat moniammatilliset sosiaali- ja terveyskeskukset, joissa hyödynnetään aiempaa enemmän digitalisointia sekä tuodaan vastaanottotoimintaan uudella työnjaolla eri ammattilaisten työpanosta ja erityistason konsultaatioita. Moniammatillisten tiimien käyttö, digitalisten palveluiden ja työnjaon kehittäminen parantavat hoidon jatkuvuutta ja vaikuttavuutta, palvelujen sujuvuutta ja kustannusten hallintaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.