Pakina, Aino Piikki: Pane kiertoon

Juttelin naapurivauvan äidin kanssa vaatteista. Äidin mitat ovat synnytyksen jälkeen toiset, vanhat mekot pinkeitä, mutta uusia ei raaski hankkia.

Ehdotin, että kierrätä. ”Vie Bohemiaan myyntiin, niin minä teen. Epäkuranteista saaduilla tuotoilla ostan uusia.” Tosin vanhoja. En ole aikoihin ostanut käyttämätöntä vaatetta, saati henkkamaukkaa. Vain alusvaatteet ostan uutena. Ja kengät, ellei satu pränikkää kippurajalkaan sopivaa paria löytymään.

”Ehkä pitäis. Mutta myyntipaikan vuokraaminen maksaa?” Kyllä. Yrittäjä maksaa vuokran ja muut kulut, palkkaakin sen pitää saada siitä, että jaksaa myydä puolestani seitsemän päivää viikossa.

Sata vuotta sitten myimme Hietalahden torin kirppiksellä puolet omaisuudesta, lähinnä baariin päästäksemme. Työstä sekin kävi, vaikka aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia ja ostivat omituisia asioita.

Myin vyönä käyttämäni sukulaispojan repun hihnan miehelle, joka oli ostanut nipun kirjoja. Tyyppi sitaisi vyön kirjojen ympäri, ja heitti tyylikkäästi olalle. Subarun pölykapselit myin toiselle, jolla ei ollut autoa, mutta myyntipuhe oli sen väärti. Terkkuja ja kiitokset myös kyläpelimannille, joka osti Kymppitorilta Rikun ”Hammond-urut”. Myimme Rikun äidin kanssa kaksi autotallillista meille turhaa, toisille tärkeää ja läksimme Prahaan, ”all expenses paid”. Kotiin tullessa oli rahaa jäljellä (miehen mielestä maailman seitsemäs ihme). Siitä huolimatta, että maksoin tullissa lisämaksua, kun oli takorautaisia koukkuja ja naulakoita tarttunut matkaan.

Nyt meilläkin on turreja kujat pullollaan. Yrittäjien puolesta iloitsen, poikkeusolojen tyhjät kuukaudet ovat olleet tiukka paikka myös niille, jotka ovat jaksaneet pitää puotinsa ja kuppilansa auki.

Ihmettelen lomalaisten tapaa jotenkin ”suoriutua lomasta”.

Olen ollut pitkällä lomalla. Koiran yksihuoltajana ja autottomana en ole juuri kotikulmilta poistunut, mutta kuunnellut puhetta senkin edestä. Jatkuvan epävarmuuden keskellä ihmettelen lomalaisten tapaa jotenkin ”suoriutua lomasta”. Välikadulla ohitin perheen, jonka äiti käveli edellä naama haitarilla, kolme herttaista lasta eteni kiltisti jätskit kädessä. Isä piti perää ja komentoa, ”Eteenpäin! Eteenpäin! Eteenpäin!”

Joskus kannattaa panna kiertoon muutakin kuin vanhat kledjut.

Kommentoi