Tehyn puheenjohtaja, Millariikka Rytkönen, mielipide: Miksi ministeri Kiuru haluaa edistää hoiva-avustajakoulutusta?

Ikäihmiset ansaitsevat parhaan mahdollisen hoidon. Miksi ministeri Kiuru on päättänyt edistää hoiva-avustajakoulutusta, vaikka se toteutuessaan heikentäisi ikäihmisten hoidon laatua, Tehyn puheenjohtaja kysyy. Tiina Örn

Millariikka Rytkönen, Tehyn puheenjohtaja

Opetushallituksen valmistelun pohjalta perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru on päättänyt edistää hoiva-avustajakoulutusta. Työnantajat etsivät hoiva-avustajia esimerkiksi seuraaviin työtehtäviin - avustamaan asukkaita heidän arkisissa toimissaan, pitämään paikkoja siistinä ja ylläpitämään asukkaiden mielialaa seurustelemalla heidän kanssaan.

Tehyn näkemyksen mukaan hoiva-avustajan koulutukselle ei ole tarvetta, koska avustaviin tehtäviin on jo olemassa koulutus. Puhtaus- ja kiinteistöpalvelualan ammattitutkintotutkinnon suorittanut pystyy valinnaisilla tutkinnon osilla suuntaamaan ammatillista osaamistaan mm. ikäihmisten avustamiseen ja huolenpitoon, kodin ruokapalveluihin ja perussiivouspalveluihin. Tehy toi tämän esiin SuPerin kanssa yhteistyössä tehdyssä lausunnossa tänä keväänä.

Kevään 2019 vanhuspalvelukriisi ja tänä vuonna alkanut koronaepidemia ovat osoittaneet, että ikäihmisten hoito sekä kotihoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa vaatii sairaanhoidollista ja myös infektioiden torjuntaan liittyvää osaamista. Hoiva-avustajien ammattitaito ei riitä tällaisiin tehtäviin. Silti työnantajat ovat käyttäneet hoiva-avustajia kyseisten tehtävien suorittamiseen.

Aluehallintoviraston vuonna 2018 julkaistussa tehostetun palveluasumisen lääkehoitoa käsittelevässä raportissa todettiin, että puolet raportissa olleista toimintayksiköistä käyttivät hoiva-avustajia tai hoitoapulaisia lääkehoidon toteuttamiseen. Hoiva-avustajat ja hoitoapulaiset antoivat pääasiassa valmiiksi annosteltuja lääkkeitä luonnollista reittiä, mutta he pistivät myös insuliinia ihon alle, toteuttivat pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttavaa lääkehoitoa ja jakoivat lääkkeitä dosetteihin. Nämä ovat vaativia lääkehoidon toimenpiteitä, joiden toteuttamiseen hoiva-avustajatasoinen koulutus ei riitä.

Tehyn tietoon on tullut tapauksia, joissa henkilöiltä on evätty lähihoitajan nimikkeen käyttö, mutta he jatkavat hoiva-avustajina toisen työnantajan palveluksessa.

Ikääntyvien toimintakyvyn ylläpitäminen vaatii lääkehoidon lisäksi osaamista sairauksien ehkäisemisestä ja niiden hoitamisesta, ravitsemussuosituksen mukaisesta hyvästä ravitsemuksesta, toimintakykyongelmien tunnistamisesta ja niihin puuttumisesta. Tämä laaja-alainen osaaminen on otettava huomioon henkilöstörakenteessa ja -mitoituksessa sekä tehtäväkuvissa. Ikääntyneiden ympärivuorokautisessa hoidossa toteutetaan myös saattohoitoa, joka sekin edellyttää vankkaa ammattitaitoa.

Hoiva-avustajia työskentelee vammaispalveluissa ja tätä ei ole huomioitu kaavaillussa hoiva-avustajakoulutuksessa, joka muodostuisi kahdesta sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon osasta – kasvun ja osallisuuden edistämisestä ja ikääntyneiden osallisuuden edistämisestä.

Siksi välittömään asiakastyöhön osallistuvan vanhuspalvelujen henkilöstön tulee pääsääntöisesti olla nimekesuojattuja ja laillistettuja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutuksen ammattihenkilöitä – lähihoitajia ja sairaanhoitajia. Asiakasturvallinen ja laadukas hoito ei toteudu, jos ikääntyneitä hoitavat puutteellisen koulutuksen saaneet henkilöt.

Ikäihmiset ansaitsevat parhaan mahdollisen hoidon. Miksi ministeri Kiuru on päättänyt edistää hoiva-avustajakoulutusta, vaikka se toteutuessaan heikentäisi ikäihmisten hoidon laatua?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu