Mielipidekirjoitus: Kuuden tunnin työpäivä?

Vaikka kohta rämmimme talouslamassa, pienen kansakuntamme työlle ja tuotteille riittää aina ostajia, jos niiden hinta on oikea, kirjoittaja pohtii. Marita Itävuori

Vesa Koskivuo, Porvoo

Sanna Marinin ajatusta kuuden tunnin työpäivästä on mollattu unelmahöttönä. Höh, sehän on erinomainen ajatus, se sisältää ainoan toimivan reseptin korona-, huoltosuhde-, hyvinvointiyhteiskunnan rapautumis- ja kaikkien mahdollisten talouskriisien hoitoon. Marin vain jätti häveliäästi, ideologisista syistä ajatuksensa puolitiehen, muiden täydennettäväksi. Allekirjoittanut tekee sen.

Resepti kuuluu oikeasti siten, että kuudesta tunnista ei makseta kahdeksan tunnin palkkaa, vaan kuuden tunnin. Ja mitäkö siitä seuraa? No paljon hyvää tietenkin.

Ensinnäkin, työntekijä ei menetä kahden tunnin nettopalkkaa, vaan yhden tunnin. Kiitos maailmanennätys-veroprogressiomme: vähemmän liksaa, pienempi veroprosentti.

Toiseksi, kuten tiedetään, työn tuottavuus kuuden tunnin rykäisyssä on toista luokkaa kuin kahdeksan tunnin oleskelussa kahvi- ja rupattelutaukoineen. Kustannukset per tuotettu palvelu ja tuote laskevat roimasti. Yritykset kiittävät ja Suomen kilpailukyky nousee kohisten.

Kolmanneksi, paremman kilpailukyvyn seurauksena maailmalla myymiemme palvelusten ja tuotteiden kysyntä nousee ilotulitusraketin lailla, ja siihen vastaamiseksi yritykset palkkaavat lisää työntekijöitä ja perustavat uusia työvuoroja. Työhaluttomatkin haetaan kammareistaan töihin, työttömyys laskee ja työllisyysaste nousee uusiin ennätyksiin. Huoltosuhdeongelma on voitettu ja hyvinvointiyhteiskunta pelastuu.

Neljänneksi, ennätysmäisten työllisyyslukujen seurauksena valtion ja kuntien verotulot suorastaan räjähtävät samaan aikaan kun työttömyysmenot kuihtuvat olemattomiin. Poliitikoille jää ainoaksi tehtäväksi miettiä, miten kaikki se raha saadaan törsättyä.

Niinpä kaikilla on hyvä olla, ainoana pienenä miinuksena se menetetty yhden tunnin nettopalkka, joka on mitätön uhraus kaikesta hyvästä. Sekin kompensoituu paremmalla elämänlaadulla lisääntyneen vapaa-ajan muodossa, ja perheet kiittävät.

Vakavasti ottaen, jutun pihvi on se, että vaikka kohta rämmimme talouslamassa, pienen kansakuntamme työlle ja tuotteille riittää aina ostajia, jos niiden hinta on oikea. Oikeaa hintaa emme saavuta sarvikuonomaisella joustamattomuudella, vaan sillä menetämme lopulta kaiken. Joustavuudella olemme voittajia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu