Sanna Kurki, kolumni: Ei ongelmia, vaan ratkaisuja

Suomen Keskustan 78. sääntömääräinen puoluekokous otti paikkansa viikonloppuna. Sen piti olla kesäkuun alussa Vantaalla, Uudenmaan piirin isännöimänä. Järjestelyvastuu olisi ollut meidän piirille ensimmäinen kerta puolueen historiassa.

Mutta sitten tuli Korona. Puolue teki päätöksen kokouksen siirtämisestä. Uudeksi ajankohdaksi päätettiin syyskuun alku. Samassa yhteydessä kokouspaikkakin jouduttiin vaihtamaan. Suunnaksi otettiin Oulu.

Muutosten tuomasta pettymyksestä huolimatta olin innoissani lähdössä Ouluun, enhän ole ennen siellä käynyt. Ja kun mukaan oli lähdössä muutama kaveri omasta yhdistyksestä, edessä oli mielenkiintoinen syyskesän reissu.

Vaan toisin kävi – taas. Korona otti uudestaan tuulta siipiensä alle ja varovaisuusperiaatetta noudattaen puolue päätti järjestää kokouksen hajautetulla maakuntamallilla. Mikäs sen luontevampaa Keskustalle.

Ympäri Suomen järjestettiin parissa viikossa Oulun lisäksi 15 alueellista kokouspaikkaa. Me askolalaiset päädyimme Keravalle muiden uusmaalaisten ja helsinkiläisten sekä ruotsinkielisen piirin edustajien kanssa. Vielä ennen kokousta Kainuussa esiintyneen koronaryppään takia annettiin kainuulaisille mahdollisuus henkilökohtaiseen etäosallistumiseen.

Ja kaikki toimi loistavasti. Ainoa harmi oli se, ettei päässyt tapaamaan ystäviä ympäri Suomen. Toki ystävien kanssa jaettiin kokoustunnelmia sosiaalisen median kautta. Kokousyhteydet toimivat täydellisesti, jokainen kokouksen toimihenkilö niin Oulussa kuin etäpisteissä hoiti hommansa täysillä. Meidän etäpisteen järjestelyt pehmustettuja istuimia, saniteettitiloja ja jopa ruokailua myöten hoituivat moitteettomasti. Kun kolmen päivän kokous supistuu kahteen, on istuimellakin väliä.

Kun kolmen päivän kokous supistuu kahteen, on istuimellakin väliä.

Oli muuten aikamoinen ponnistus ja onnistuminen maailman toiseksi suurimmalta puoluekokoukselta. Meitähän oli yhteensä 2 416 edustajaa ympäri Suomea. Tällaiselle porukalle etäkokouksen nopea järjestäminen ja siinä onnistuminen on mieletön juttu. Siinä on mallia otettavaksi kenelle vaan.

Tämä on mitä parhainta ratkaisuhakuisuutta. Ei nähdä asioissa pelkkiä ongelmia, vaan haasteita, avoimia kysymyksiä, joihin etsitään ratkaisuja ja vastauksia. Joskus kokeilemalla ja jopa aluksi epäonnistuen, mutta sitkeästi uudelleen yrittämällä. Sitä kutsutaan myös oppimiseksi.

Kirjoittaja on Askolan kunnanvaltuuston pj ja Keskustan puoluekokousedustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu