Pääkirjoitus: Toteutuuko syytetyn vai uhrin oikeus?

Richard ja Raymond Granholmin poliisiampumisiin Porvoossa ja Pirkanmaalla ei ole löytynyt järkevältä kuulostavia syitä. Keskusrikospoliisi

Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa päättyi perjantaina jälleen yksi suurta huomiota herättänyt rikosoikeudenkäynti.

Erikoissyyttäjät vaativat Porvooseen sukusitein kytkeytyneille Richard Granholmille, 31, ja Raymond Granholmille, 26, vähintään 15 vuoden vankeusrangaistusta 13 murhan yrityksestä ja useista muista rikoksista. He ampuivat pistooleilla poliiseja kohti Porvoossa, Tampereella ja Hämeenkyrössä vajaan vuorokauden aikana elokuussa 2019.

Granholmit valitsivat sekä esitutkinnassa että oikeudessa vaikenemisen tien eli he eivät ole kertoneet teoistaan missään vaiheessa niin sanottua omaa näkemystään.

Syytetyillä on lain mukaan tähän oikeus. Syyttäjien ja poliisien asianajajan mielestä hiljaisuus tarkoittaa, ettei ole mitään vaihtoehtoista kertomusta, jolla Granholmien tekoja voisi tulkita lievempinä kuin miltä ne näyttävät. Heidän mielestään ampumistarkoituksella ei voi spekuloida, jos syytetty ei ole sanonut siitä mitään.

Puolustusasianajajien mukaan syyttäjillä on näyttötaakka jokaista rikossyytettä koskien. Puolustusasianajajan tehtävänä on kyseenalaistaa syyttäjien näkemys tapahtuneesta, jos löytyy uskottavampi tapahtumakulku. Granholmeja avustaneet Petteri Kouhia ja Maria Lundström tekivät parhaansa kaikkien vähänkään tulkinnanvaraisten syytteiden horjuttamiseksi.

"Syytön kunnes toisin todistetaan" on oikeusjärjestelmämme peruspilareita. Silti on joskus hyvä miettiä, paljonko yhteiskunnan varoja käytetään syytettyjen puolustamiseen ja kuinka paljon heidän rikostensa uhrien tukemiseen.

Esimerkiksi Granholmien tapauksessa porvoolaisten ammuttujen poliisimiesten vaatimat vahingonkorvaussummat kivusta, särystä, henkisestä kärsimyksestä ja kosmeettisesta haitasta nousevat noin 50 000 euroon.

On todennäköistä, että oikeus velvoittaa veljekset maksamaan uhreilleen kymmeniä tuhansia euroja, mutta mistäs varattomat ja vankilassa istuvat miehet tuollaisia makselisivat?

Uhri itse voi sentään hakea ja saada korvauksia valtiokonttorilta, mutta jos Ölstensin yössä olisi käynyt huonommin, olisi omaisten tilanne hyvin vaikea. Sitä ei kuitenkaan ole pidetty ihmisoikeuskysymyksenä.

Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, jos arvioi, että porvoolaispoliisit joutuvat kertomaan kauhunhetkistään myös Helsingin hovioikeuden edessä ennen kuin Granholmien tuomio saa lainvoiman. Ja syytetyillä on edelleen oikeus vaieta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu