Marika Salomaa, kolumni: Anteeksi, etten ymmärtänyt

Hän oli aina yksin, välitunnista toiseen. Lapsi, joka yritti satunnaisesti liittyä seuraan ja olla kuten muut hänen luokallaan. Lapsi, jota kukaan ei puolustanut ja jolta kukaan ei kysynyt mielipidettä. Jota kukaan ei kuullut. Hän ei löytänyt paikkaansa. Hiljalleen hän ei enää edes yrittänyt ja vuosienkin jälkeen jäi yksin.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi 1 kk 1 € ja pääset lukemaan kaikki Uusimaan sisällöt.

Tilaa tästä 1 kk 1 € Olen jo tilaaja